Baselin komitea tai Baselin pankkivalvontakomitea on kokonaisuus, joka antaa maailmanlaajuista ohjausta varainhoitoasetuksiin. Sen suositukset, jotka sisältyvät Baselin sopimuksiin, eivät ole pakollisia.
Toisin sanoen tämän laitoksen ohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia. Ne toimivat kuitenkin oppaana kunkin maan viranomaisille.
Baselin komitean tavoitteena on vahvistaa pankkijärjestelmiä yleensä. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi edistetään muun muassa rahanpesua, hyvää hallintotapaa, luottoriskien hallintaa, sisäistä valvontaa koskevia säännöksiä.
Toisin sanoen tämän foorumin tarkoituksena on parantaa ja lähentää finanssivalvontaa maailmanlaajuisesti.
Baselin komitean historia
Baselin komitean historia alkaa vuonna 1974. Sen ovat luoneet keskuspankkien pääjohtajat maista, jotka muodostivat G10: n tuolloin. Tällä hetkellä siihen osallistuvat Belgian, Kanadan, Ranskan, Saksan, Italian, Japanin, Luxemburgin, Alankomaiden, Espanjan, Ruotsin, Sveitsin, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen rahaviranomaisten edustajat.
Täysistuntokomitean kokoukset pidetään neljä kertaa vuodessa. Tavallisesti he kokoontuvat Kansainvälisen järjestelyn pankkiin Baselissa, Sveitsissä. Sieltä löydät sen 12-jäsenisen pysyvän sihteeristön.
Baselin sopimukset
Baselin komitean tekemistä sopimuksista erottuu ensinnäkin pääomasopimus (Basel I) vuonna 1988. Mainitussa lausunnossa vahvistettiin rahoituslaitoksille vähintään 8 prosentin vähimmäispääoma. Tämä perustuu luottojen jatkamista koskeviin riskeihin.
On huomattava, että Basel I hyväksyttiin melkein kaikissa maissa, joilla on kansainvälisesti aktiivinen rahoitusjärjestelmä. Toisin sanoen vain valiokunnan jäsenet eivät ole hyväksyneet sitä.
Myöhemmin vuoden 2004 uudessa pääomasopimuksessa (Basel II) vahvistettiin muut varaukset. Niiden joukossa erottuu vaatimus pankkien huolestumisesta vakavaraisuudesta ja markkinakurista. Viimeksi mainittu tarkoittaa, että rahoituslaitosten on oltava avoimia raportoidessaan toimintansa riskitasosta.
Lopuksi Basel III julkaistiin vuonna 2010. Sen tärkein näkökohta on järjestelmäriskien hallinta. Tässä mielessä se viittaa varantojen jatkuvaan säilyttämiseen sekä taantumassa että taloudessa.