Slovenian tasavalta on suvereeni valtio, jonka pääkaupunki on Ljubljana, joka sijaitsee Balkanin alueella. Sen erikoinen sijainti Kroatian, Unkarin, Itävallan ja Italian välillä Adrianmeren lisäksi tekee maasta, jolla on sekä Keski-Euroopan että Balkanin piirteitä, mikä näkyy sen historiassa, kulttuurissa ja taloudessa. Se tuli itsenäiseksi Jugoslavian sosialistisesta liittotasavallasta vuonna 1991. Se on tällä hetkellä osa Euroopan unionia vuodesta 2004 ja rahaliittoa vuodesta 2007. Se on myös Euroopan neuvoston ja OECD: n jäsen.
Lyhyt historiallinen katsaus
Slovenian historia heijastaa kahden maailman välillä olemisen erityispiirteitä. Alue, joka nykyisin muodostaa Slovenian, oli osa antiikin Roomaa, osti Ostrogotit, liittyi frankkien valtakuntaan, oli Habsburgien omistuksessa osana Itä-Unkarin valtakuntaa ja integroitiin satelliittivaltioon Illirian maakunniin ensimmäisen Napoléon Bonaparten Ranskan imperiumin.
Vuonna 1918 Autro-Unkarin valtakunta katosi ensimmäisen maailmansodan seurauksena; slovenialaiset liittyivät serbien, kroaattien ja sloveenien kuningaskuntaan. Tämä valtio muutti nimensä vuonna 1929 Jugoslavian kuningaskunnaksi. Toisen maailmansodan alkaessa akselivallat miehittivät ja hajottivat tämän valtakunnan. Tämän seurauksena Slovenian alue jaettiin natsi-Saksan ja fasistisen Italian kesken.
Slovenia 1900-luvulla
Toisen maailmansodan päättyessä Sloveniasta tuli jälleen osa Jugoslaviaa. Tällä kertaa kuitenkin liittovaltiona, nimeltään Slovenian sosialistinen tasavalta, valtion sisällä, jota kutsutaan Jugoslavian sosialistiseksi liittotasavallaksi. Tälle valtiolle oli ominaista kulttuurinen, etninen ja kielellinen monimuotoisuus ja lisäksi sen kommunistinen hallinto. Marsalkka Titon johtama kommunistinen hallinto on hyvin erikoinen, kun otetaan huomioon lähes koko olemassaolonsa Neuvostoliiton kanssa pitämä etäisyys.
Lopuksi Slovenia ilmoitti itsenäisyytensä useiden jännitteiden ja ristiriitojen jälkeen federaation kanssa 25. kesäkuuta 1991. Tämä julistus johti kymmenen päivän sotaan, jonka jälkeen itsenäisyys oli peruuttamaton. Siitä lähtien Slovenia on tullut lähemmäksi länsiä, mikä näkyy sen liittymisenä EU: hun, OECD: hen, Euroopan neuvostoon tai Natoon.
Slovenian talous Jugoslaviassa
Sosialistisessa Jugoslaviassa ylläpidettiin erilaista taloudellista ja sosiaalista mallia kuin siitä, jonka Neuvostoliitto aikoi laajentaa. Neuvostoliiton malli tunkeutui näihin maihin kiertoradallaan toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Mutta Jugoslavia valitsi niin kutsutun itsehallitun sosialismin. Samanaikaisesti se pysyi neutraalina lohkojen välisessä vastakkainasettelussa. Itse asiassa hän oli yksi liittoutumattomista liikkeistä, eräänlainen kolmas tapa kylmän sodan tilanteessa kahden suurvallan: Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä.
Jugoslavian sisällä kokonaisuuden muodostavien osien välillä oli eroja. Slovenia oli taloudellisesti kehittynein ja teollistunein. Uuden Jugoslavian valtion luomisajankohtana ero rikkaimman alueen Slovenian ja köyhimmän Kosovon välillä oli 3–1. Tämä tilanne vakiintui ja ero kasvoi, kunnes siitä tuli 1980-luvulla. 8-1.
Tässä mielessä voidaan todeta, että Slovenia ei ollut yksi niistä alueista, jotka liittyivät unioniin taloudellisesti kärsimään, vaan pikemminkin suosii sen jäsenyyttä Jugoslavian markkinoilla. Tästä tosiasiasta on kuitenkin olemassa erilaisia versioita. Toisaalta slovenialaiset nationalistit väittivät, että ilman jäsenyyttä Jugoslaviassa kehitys olisi ollut suurempaa; toisaalta itsenäisyyttä vahingoittavat tekijät käyttivät näitä tietoja todisteena itsenäisyyttä puolustaville postulaateille.
Kansallisjännitys
1970-luvun lopulla Slovenia pysyi Jugoslavian tärkeimpänä taloudellisena voimana. Sen BKT asukasta kohti oli kaksinkertainen verrattuna unionin BKT: hen. 100: sta, keskimääräisestä jugoslavilaisesta, luku oli 195,3, Kroatialla 129,2, Bosnialla 66,2 tai Kosovolla 26,8. Tämän seurauksena perustettiin liittovaltion rahasto alikehittyneiden autonomisten tasavaltojen ja provinssien kehittämiseksi turhaan. Eniten osallistuneet kehittyneemmät tasavallat vastustivat rahastoa 1980-luvulla.
Taloudellisilla ongelmilla oli poliittisia vaikutuksia. 1970-luvulta lähtien ja ennen kaikkea 1980-luvulta lähtien kansallismieliset kapinat ovat tulleet yhä yleisemmiksi. Kaksi vaihetta yritettiin rauhoittaa heitä. Ensimmäinen, uusi, hajauttavampi perustuslaki, vuonna 1974. Toinen, yhteisen puheenjohtajuuden hyväksyminen kaikille federaation alueille, joka käynnistettiin Titon kuoleman jälkeen. Ne eivät kuitenkaan toimineet.
Titon kuoleman myötä jännitteet lisääntyivät. Yhtäältä Serbian johtajat halusivat suurempaa valvontaa ja keskittämistä. Toisaalta muut tasavallat taistelivat suuremman hajauttamisen tai jopa erottamisen puolesta Jugoslaviasta. Slovenian itsenäisyys oli lähestymässä.
Itsenäisyysjulistus ja taloudellinen kehitys
Slovenia järjesti joulukuussa 1990 kansanäänestyksen, josta ei ole sovittu federaation kanssa. Myönteinen äänestys oli enemmistö, mutta itsenäisyyden julistamista lykättiin kesäkuuhun. Itsenäisyys julistettiin 25. kesäkuuta 1991. Sen tehostamiseksi niin sanottu kymmenen päivän sota oli kuitenkin voitettava. Tämä sota kesti 26. kesäkuuta - 6. heinäkuuta. Slovenia kohtasi Jugoslavian federaation voimia. Kansainvälisesti siitä hetkestä lähtien Slovenia tunnustettiin suvereeniksi valtioksi.
Talous itsenäisyydestä lähtien
Itsenäisyysprosessi oli vakava isku Slovenian taloudelle. Se vaikutti myös muihin Balkanilla käydyihin sotiin. Ennen itsenäistymistä vuonna 1991 BKT asukasta kohden oli 8656 dollaria. Vuotta myöhemmin se oli pudonnut 6052 dollariin. Sen jälkeen Slovenian talous on kuitenkin vähitellen toipunut, kunnes vuonna 2000 BKT asukasta kohti oli 9 120 dollaria. Myös teollisuustuotanto laski tilanteen vuoksi siten, että se laski 13,2%. Alueen konfliktin yleisessä yhteydessä muut alat kärsivät matkailun ja kaupan vähenemisestä. 90-luvun jälkipuoliskolta lähtien tilanne alkoi parantua. Siitä vuoteen 2008 asti Slovenian talouskasvu jatkui vakaana ja ylitti 3 prosentin tason. Kaksi oli perusta, johon se perustui: vienti ja rakentaminen.
Kuitenkin vuonna 2008, kuten muissakin maissa, kriisi vaikutti vakavasti maan talouteen. BKT laski 7,8% vuonna 2009. Slovenian talous ei nostanut päätä useita vuosia, vasta vuonna 2014 se palasi 3 prosentin kasvulle.
BKT asukasta kohden vuonna 2015 oli 83 prosenttia 28 EU-maan keskiarvosta, 18 693 miljoonaa euroa asukasta kohden. Kokonaistuotanto oli 38 570 miljoonaa euroa.
Yksityistäminen: kaava kriisin voittamiseksi?
Yksi piirre, joka leimasi Ugolan jälkeistä pientä Balkanin maata, oli valtion tärkeä rooli taloudessa. Vaikka muut entiset sosialistiset maat kiirehtivät soveltamaan vapauttamis- ja yksityistämistoimenpiteitä, Slovenia ei tehnyt niin kiireellisesti ja voimakkaasti. Vuonna 2008 alkaneen kriisin edessä EU suositteli vihaisesti yksityistämissuunnitelman hyväksymistä. Tavoitteena ei ollut muuta kuin talouden vakauttaminen ja talouden elvyttäminen. Näiden suositusten mukaisesti Slovenian hallitus jätti äänestykset vuonna 2014 ja asetti suuntautumisensa muun muassa konkurssilainsäädäntöön, tarvittavaan yritysten luottojen vähennykseen yritysten liiketoiminnan kannalta tarkoituksenmukaisen ympäristön luomiseksi, pankkisektorin vakauttamiseen (riskien hallinnan kanssa) ja vastuuvelvollisuustoimenpiteet), yksityistämisprosessi ja työmarkkinoiden joustavuus.
Vuoden 2016 tietojen mukaan Slovenian BKT asukasta kohden oli 19 600 euroa. Julkinen velka oli 78,50 prosenttia suhteessa BKT: hen. Sen julkiset menot olivat yli 18 000 miljoonaa euroa, 45,10% suhteessa BKT: hen. Vienti on saavuttanut 73,59% BKT: sta; ja tuonti 68,28%. Koko vuoden 2017 työttömyys oli noin 6,5%. Sen vuotuinen kuluttajahintaindeksi on 1,6%. Lisäksi tärkeimmät luottoluokituslaitokset asettavat sen suhteellisen vakaaseen asemaan. Se sijoittuu kilpailukyvyn 48. ja innovaatioissa 32. sijalle.
Näiden tietojen perusteella voidaan katsoa, että Slovenia on yksi alueensa edistyneimmistä talouksista.