Finanssiponnistelu on indikaattori, jota käytetään arvioimaan valtion veronkantojen esiintymistä yhteiskunnan tuotannossa. Tällä mitataan julkisten tulojen prosenttiosuuden suhde bruttokansantuotteeseen (BKT) ja asukasta kohti laskettuihin tuloihin.
Finanssiponnistelu on toisin sanoen indikaattori, jolla mitataan tietyn valtion veronkantoa sen taloudessa. Tämä indikaattori mittaa verorasituksen ja maan asukaskohtaisten tulojen suhdetta. Tällä tavoin se määritellään julkisen tulon suhteena BKT: hen ja alueen asukasta kohti laskettuihin tuloihin.
Julkisen talouden ponnistelut ovat tietyissä olosuhteissa edustavampia kuin finanssipaine, koska tämän avulla voimme tietää tietyn keräämisen aiheuttaman uhrin.
Kuinka finanssipolitiikka lasketaan?
Finanssiponnistusten laskemiseksi meidän on ensin laskettava finanssipaine. Tämä johtuu siitä, että tämä saadaan verotaakan avulla. Tässä mielessä ensimmäinen askel, joka meidän on otettava, on laskea tietyn alueen verotaakka verotuksen laskemiseksi myöhemmin.
Siten verorasitus lasketaan veronkeruuprosenttina suhteessa tietyn alueen BKT: hen, mutta veroprosentti esitetään seuraavasti:
Julkisen talouden ponnistus = (julkisen talouden paine / BKT asukasta kohti) x 100
Kun meillä on verotaakka, riittää, että korvataan mainittu muuttuja yhtälössä. Siten saavutamme finanssiponnistukset. Tässä mielessä indikaattori, joka, kuten sanoimme, osoittaa suurempaa sopeutumista, koska sen avulla voidaan laskea verojen prosenttiosuus maan työntekijöiden asukasta kohden lasketusta BKT: sta, mikä mahdollistaa objektiivisemman vertailun kuin verotaakka.
Verokiilan, veroponnistuksen ja verotaakan ero
Vaikka käytännössä niitä käytetään saman likiarvon antamiseen tietyn verojärjestelmän esiintyvyydestä, tässä erotetut suuruudet eivät ole samat. Ne eivät puolestaan esitä samaa laskentamenetelmää.
Ensinnäkin verorasitus on seurausta tietyn alueen veronkeruua edustavan kokonaislaskennan jakamisesta tietyllä hetkellä kaiken tämän alueen bruttokansantuotteella (BKT). Siten se kerrotaan 100: lla ja meillä on prosenttiosuus, joka edustaa verotaakkaa.
Tässä mielessä finanssipolitiikka on seurausta jakamalla julkisen talouden paine BKT: lla asukasta kohti. Näin ollen kerrotaan uudestaan sadalla ja saisimme tuloksen, myös prosentteina, joka edustaa finanssiponnisteluja.
Lopuksi verokiila on laskelma, jolla mitataan työntekijän työntekijälle edustamien kokonaiskustannusten ja toisaalta hänen ostovoimansa välinen ero, jota voidaan käyttää kuluttajien toimintaan.
Miksi finanssiponnistukset eivätkä finanssipaineet?
Jos haluamme tietää, maksavatko sen kansalaiset tietyllä alueella paljon veroja, meidän on huolehdittava finanssipolitiikasta. Veropaine on indikaattori, jota maat käyttävät laajalti verojärjestelmien kansainvälisessä vertailussa. Tämä indikaattori ei kuitenkaan välttämättä ole yhtä havainnollistava kuin finanssiponnistelu.
Esimerkiksi verotaakkaa laskettaessa tulojen suhteessa BKT: hen ei voida luotettavasti mitata, onko veroja korotettu vai laskettu alueella. Maa voisi nostaa veroja, mikä jos toisen erän kerääminen vähenee, se kompensoi toisen veron, mikä heijastaa samaa kantoa ja siten indikaattoria, joka on samanlainen kuin se esitti ennen kyseistä korotusta.
Samalla tavalla, jos veroja korotetaan, mutta toisaalta BKT ei lakkaa kasvamasta, BKT: n ja veronkannan suhde olisi sama tai voisi olla jopa pienempi laskennassasi. Tästä syystä verotaakka tässä tapauksessa ei kuvastaisi sitä objektiivista mittausta, jonka avulla voimme tietää, onko verorasitus alueella kasvanut tai laskenut.
Sitä vastoin julkisen talouden kiila heijastaa tätä tilannetta paljon paremmin, koska sitä sovelletaan BKT: hen asukasta kohden, vaikka objektiivisuudesta ja tarkkuudesta saattaa puuttua, se voi olla suurempi finanssiponnisteluissa kuin finanssipaineissa.
Finanssiponnistelujen kritiikki
Finanssiponnisteluista on kuitenkin kritiikkiä. Tämä johtuu siitä, että sen laskeminen voi aiheuttaa sekaannusta tietyissä tapauksissa. Ensinnäkin, koska ne jakavat kaksi eri suuruutta (prosenttiosuus ja absoluuttinen muuttuja). Toiseksi, koska tietyissä tapauksissa finanssiponnisteluissa on virheellisiä tietoja. Kuvitellaan esimerkiksi maata A, jonka verorasitus on 5% ja BKT asukasta kohti 1000. Ja toinen maa B, jonka verorasitus on 100% ja tulot asukasta kohden 100 000.
Maan A finanssipolitiikka kaavan mukaan olisi 0,05. Maalta B puolestaan olisi 0,01. Maassa B kaikki tuotettu kuitenkin kerätään. Siksi on tärkeää, että verotuksellisia vertailuja tehdään maiden välillä, joilla on samanlainen tulotaso.