Ajatus alueellisiksi ryhmiksi jakautuneesta Euroopasta, jolla on erilaiset taloudet ja kulttuurit, on yhtä vanha kuin Euroopan unioni itse, vaikka se onkin aina hylätty suurempaan integraatioon kohdistuvan vahingon vuoksi. Tänään taloudellisten tulosten valossa se näyttää asettavan itsensä yhä ilmeisemmäksi todellisuudeksi.
Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti 3. helmikuuta Maltalla pidetyssä Euroopan johtajien huippukokouksessa, että "meillä on eri nopeuksilla varustettu Euroopan unioni". Idea saattaa tuntua ristiriidassa EU: n omien tavoitteiden kanssa (muun muassa sen jäsenten taloudellisen integraation kanssa), mutta se ilmaisee Euroopan huolen, joka näyttää viime vuosina korostaneen sen alueellisia eroja.
Joka tapauksessa, ennen kuin analysoidaan Euroopan alueiden talouden kehitystä, on muistettava, että kaikki ne on integroitu yhteismarkkinoille ja monissa tapauksissa jopa jakanut valuuttaa. samanlaisten suhdanteiden alla ainakin euron käyttöönoton jälkeen. Tällä tavoin voimme havaita suhteellisen pysähtyneisyyden vuosina 2002–2003, jota seuraa voimakas kasvu vuosien 2008–2009 taantumaan ja sen jälkeinen elpyminen, joka kiihtyi vuodesta 2014. On kuitenkin selvää, että Euroopan talouksissa on edelleen korkeampi työttömyys, korkeampi velkaantuneisuus ja uusi riippuvuus EKP: n politiikasta edelleen riittämättömän kasvun ylläpitämiseksi. Toisaalta kriisin voittamiseksi ehdotettujen ongelmien ja ratkaisujen moninaisuus on johtanut a hyvin erilainen talouksien kehitys sen alueellisen lohkon mukaan, johon he kuuluvat.
Aloittamalla Euroopan unionin Pohjoismaista (Suomi, Tanska, Ruotsi, Irlanti ja Yhdistynyt kuningaskunta), on ilmeistä, että nykyään niillä on suotuisa asema henkeä kohti laskettujen tulojen kehityksessä. Irlannin kasvu (5,3% vuodessa) on erityisen huomionarvoista osittain sen verovähennyspolitiikan ansiosta, joka houkuttelee ulkomaisia investointeja ja kannustaa monikansallisten yhtiöiden perustamista. On kuitenkin kiistatonta, että myös Tanskan (3%) ja Ruotsin (2,7%) taloudet ovat ylittäneet Euroopan keskiarvon (2,6%), kun taas Suomi ja Yhdistynyt kuningaskunta ovat jääneet jonkin verran vähemmälle. Yleisesti voidaan sanoa, että nämä ovat vakaita talouksia, jotka on suunnattu palveluihin tai teollisuustuotteisiin, joilla on korkea lisäarvo, joilla on selkeä vientitutkimus ja suhteellisen terve julkinen talous. Kaikki nämä tekijät selittävät paitsi että kriisin vaikutus on ollut vähäisempi työpaikkojen tuhoamisen kannalta, mutta myös sen helpompi kasvaa takaisin.
Etelä-Euroopassa sitä vastoin analyysi ei ole niin suotuisa. Kun tulotaso oli alhaisempi kuin unionin keskiarvo, niiden taloudet kärsivät jo erilaisista ongelmista ylisuuresta julkisesta sektorista (Kreikka) kiinteistökupliin (Espanja) moniin erilaisiin rakenteellisiin jäykkyyksiin (Italia). Nämä ovat maita, jotka ovat liiallisesti riippuvaisia ulkomaisista investoinneista ja omistettu aloille, joilla on pienempi lisäarvo, mikä selittää, miksi kriisin vaikutus on johtanut hälyttävä työttömyyden kasvu ja vakava julkisen talouden epätasapaino, mikä johtaa pelastamiseen Kreikassa, Kyproksessa ja Portugalissa. Näiden ongelmien seurauksena tulot Etelä-Euroopassa ovat pysyneet suurimmaksi osaksi pysähtyneinä, ja vasta viime vuosina on tapahtunut tiettyä elpymistä, etenkin Espanjassa.
Tämä eteläisten maiden analyysi voi johtaa meidät johtopäätökseen, että kriisi on vaikuttanut köyhimpiin maihin vakavammin, mutta totuus on, että Itä-Eurooppa osoittaa päinvastoin. Tällöin heidän jälkeenjääneisyytensä henkeä kohti laskettuna on paljon suurempi, ja silti he ovat pystyneet kiihdytä kasvuvauhtiasi ja vähennä alkuperäistä haittasi. Tulokset osoittavat, että (huolimatta riippuvuudestaan ulkomaisista investoinneista) he ovat onnistuneet elpymään kykynsä avulla vapauttaa talouttaan, kannustaa nykyaikaisen teollisuuden perustamista ja vähemmässä määrin hallinnoida tehokkaasti EU: n kehitysrahastoja. Euroopan unioni. Tuloksena on ollut melkein täydellinen hylkääminen viimeisistä kommunismin perimistä jäykkyydistä ja uudesta teollisuuden ja viennin tuotantomallista, joka on kasvua Puolasta, Romaniasta ja Slovakiasta. Baltian maat ovat puolestaan noudattaneet hyvin samanlaista strategiaa ja nyt integroituneet täysin Pohjois-Euroopan blokkiin.
Lopuksi Länsi-Euroopan maiden kasvu on melko samanlaista kuin EU: n ja euroalueen, mikä johtuu osittain siitä, että näissä kahdessa ryhmässä eniten painoa olevat maat ovat siellä. Toisin sanoen juuri tämän blokin maat asettavat suurelta osin vanhan mantereen kasvunopeuden. Niistä erottuu Saksan (3,1% vuotuinen kasvu) ja Itävallan (2,9%) dynaamisuus, jossa Benelux-maiden kasvu on hieman maltillisempaa ja Ranskassa suhteellinen pysähtyneisyys (1,9%). Ryhmällä näyttää kuitenkin olevan korkeampi tulotaso kuin yhteisökumppaneilla, eikä ole näyttöä siitä, että tilanne muuttuisi tulevaisuudessa.
Yleisesti voidaan sanoa niin Länsi-Euroopan maat ovat onnistuneet lieventämään kriisin vaikutuksia paljon paremmin kuin eteläiset naapurit Eri tekijöiden ansiosta: heidän taloutensa riippuu vakaammista aloista, joilla on korkeampi lisäarvo, niillä on suurempi kyky tuottaa omaa pääomaa ja ulkomaankaupan verkostojensa avulla ne voivat kompensoida kotimaisen kysynnän laskua. Niiden kasvu on kuitenkin osoitettu odotettua maltillisempi, niiden rahoitusmarkkinat ovat edelleen liian riippuvaisia EKP: n kannustimista ja työpaikkojen luominen on edelleen alle (sekä laadullisesti että määrällisesti) vuoden 2007 tason.
Tämä hyvin erilainen Euroopan talouksien kehitys on tietysti johtanut Euroopan talouskehyksen monimutkaisuus. Tällä tavalla voimme sanoa, että vuoden 2007 kriisi näyttää olevan hidastaa lähentymisprosessia johon kaikki EU: n jäsenvaltiot näyttivät olevan tarkoitettu. Tätä ilmiötä ei tunnu tapahtuvan Itä-Euroopassa, jonka taloudet ovat edistyneet hyvin, mutta Pohjoismaiden ja Länsi-maiden ryhmissä se rikastuu paremmin kuin heidän yhteisökumppaneidensa. Lopuksi, ei ole epäilystäkään siitä, että eniten vaikuttaa eteläiseen ryhmään, koska heidän keskimääräiset tulonsa ovat nousseet 94,4 prosentista Euroopan keskiarvosta vuonna 2002 84 prosenttiin vuonna 2015.
Tänään ei ole pulaa ekonomisteista, jotka väittävät monipuolisempia selityksiäRiittämättömästä markkinoiden yhdentymisestä yhteisen valuutan käyttöönottoon liian erilaisille talouksille. Mutta syistä riippumatta, totuus on, että Eurooppa eri nopeuksilla on jo todellisuutta, Mikä vielä pahempaa (varsinkin Välimeren maissa) on, että se näyttää olevan täällä jäädäkseen.