Yhteenveto laajasta raha- ja finanssipolitiikasta

Sekä rahapolitiikalla että finanssipolitiikalla voi olla laajentava luonne riippuen niitä toteuttavan poliittisen ja taloudellisen voiman tarkoituksesta ja luonteesta.

Tässä mielessä talousmaailmassa on yleistä löytää maita tai ylikansallisia yhteiskuntia, jotka toteuttavat tämäntyyppisiä toimenpiteitä, ja usein yhdessä lait- tai lainsäädäntötoimenpiteinä. Ensinnäkin on tarpeen löytää yhteyspisteet ekspansiivisen rahapolitiikan ja ekspansiivisen finanssipolitiikan välillä.

Näiden politiikkojen luonne

Laaja rahapolitiikka pyrkii stimuloimaan maan rahan määrän kasvua kohti talouskasvua ja työpaikkojen luomista. Tätä varten he käyttävät erilaisia ​​ärsykkeitä, joiden päätavoitteena on kokea korkeampi tavaroiden ja palvelujen tuotanto ja siten kansalaisten tulotason nousu.

Toisaalta verotuksen näkökulmasta tehdään työtä kansalaisten olosuhteiden parantamiseksi hallinnoimalla julkisia menoja ylöspäin ja vähentämällä veronkantoa. Tästä syystä tämäntyyppiset toimenpiteet kulkevat usein käsi kädessä budjettialijäämän kasvattamisen kanssa.

Sekä ekspansiivista raha- että finanssipolitiikkaa esiintyy yleensä myös historiallisina aikoina, jotka liittyvät talouskriisiin tai taantumiin, ja ne näyttävät tärkeinä toimenpiteinä joutuessaan näihin talouden tilanteisiin maille kannustimena.

Rahan ja finanssipolitiikan laajentumisen mekanismit

Taloudelliset muuttujat, joissa rahapolitiikka asettaa tavoitteensa, vaihtelevat keskuspankkien mukaan. Euroopan keskuspankin tapauksessa se on talouden inflaatiotaso mitattuna yhdenmukaistetulla kuluttajahintaindeksillä (YKHI).

Rahapolitiikan välineet ovat kansallisten keskuspankkien käytettävissä olevat keinot säätää markkinoiden likviditeettiä ja vaikuttaa rahoitusolosuhteisiin hintavakauden saavuttamiseksi. Hallinnoinnillaan ja suunnittelullaan keskuspankit pyrkivät lisäämään rahan määrää kolmella tavalla:

• Korkojen alentaminen.
• Pankkien käteisasteen pienentäminen.
• Julkisen velan osto.

Tämän tyyppisillä toimilla rahaa ruiskutetaan markkinoille, mutta näiden toimien perimmäisenä tarkoituksena on herättää kiitosta, toisin sanoen sitä, että raha saavuttaa perheitä ja yrityksiä lainojen ja luottojen muodossa.

Vaihtoehtoisesti finanssipolitiikalla on, kuten aiemmin mainittiin, myös omat aseensa alijäämän muodossa, kiitos:

• Verojen alentaminen, jolla saavutetaan positiivinen vaikutus kulutukseen.
• Julkisten menojen kasvu, mikä lisää kokonaismenoja ja julkisia menoja.
• Kannustimet yksityisille investoinneille verohyvitysten tai vapautusten avulla. Tarkoituksena on lisätä kokonaiskysyntää.
• Verotukselliset kannustimet ulkomaalaisten kysynnän stimuloimiseksi (suurempi nettovienti).

Tämän tyyppisellä politiikalla saavutetaan suurempi tavaroiden ja palvelujen kulutus ja korkeampi yritysinvestointi.

Muut haittavaikutukset

Usein laajentumispolitiikkojen käyttäminen tuo mukanaan muun tyyppisiä seurauksia kuin alun perin ehdotettiin aloittaessaan.

Laajentava rahapolitiikka voi olla syynä inflaation ilmaantumiseen taloudessa edellä selitettyjen toimien seurauksena, vaikka tässä tapauksessa puhumme erittäin korkeasta inflaatiosta, koska hillitty inflaatio (lähes 2%) on välttämätöntä ja hyvä taloudelle. Samoin inflaatiovaste on yleistä myös huonosti suunnitellun tai toteutetun elvyttävän finanssipolitiikan käytössä tai siinä tapauksessa, että sitä käytetään väärin ja julkisen talouden alijäämä kasvaa liiallisesti.

Vaikka lyhyellä tähtäimellä molemmat politiikkatyypit ovat tärkeitä ja hyödyllisiä yhteiskunnan auttamiseksi, niiden huono hallinta tai niiden erilaisten toimenpiteiden huono yhdistelmä voi heikentää maan taloudellisia olosuhteita ja pidentää haluamaasi taantumaa kohdata.

Voit nähdä myös rahapolitiikan ja finanssipolitiikan välisen eron.