Hyvinvointivaltio on valtion (hallituksen kautta) joukko toimia ja harjoituksia, joissa pyritään kiinnittämään suurempaa huomiota väestön uudelleenjakoon ja yleiseen hyvinvointiin.
Yhteiskuntatieteissä hyvinvointivaltio perustuu julkisen tehtävän harjoittamiseen, toisin sanoen valtion puuttumiseen talouteen ja yhteiskuntaan varallisuuden uudelleen jakamiseksi entistä paremmin, mikä parantaa väestön sosioekonomisia ja terveydentilaa.
Toisin sanoen se pyrkii vähentämään taloudellista eriarvoisuutta ja samalla sosiaalista eriarvoisuutta.
SosiaalihuoltoKuinka sen implantointi saavutetaan?
Luonnollisesti valtioiden pääasialliset varallisuuden uudelleenjakomenetelmät ovat verot ja maksut (finanssipolitiikka). Tällä tavoin se saa tuloja tuloista, varoista ja taloudellisesta toiminnasta, jonka avulla se voi sitten kehittää yleiseen etuun suuntautunutta julkista politiikkaa. Siksi kaikki ihmiset eivät ole samaa mieltä hyvinvointivaltion kanssa, koska se edellyttää varojen vetämistä joiltakin agenteilta sijoittamaan heitä muihin, passiivisiin luokkiin.
Hyvinvointivaltion peruspilarit
Hyvinvointivaltion yleisimmistä toimenpiteistä, jotka ovat edelleen olemassa, voimme löytää ilmaiset ja yleismaailmalliset korkealaatuiset terveys- ja koulutuspalvelut, jotka ovat kaikkien niitä tarvitsevien saatavilla.
Työpaikalta etuudet ovat yksi tärkeimmistä toimenpiteistä, koska työpaikkansa tai vanhuus-, työkyvyttömyys- ja orpoeläkkeensä menettäneille maksettavat tuet ovat mekanismeja, joilla yritetään myöntää vähimmäistoimeentulo ja ihmisarvo syrjäytyneille ihmisille.
Ajan myötä valtioiden vahvistuminen on johtanut siihen, että hyvinvointivaltio ulottuu edellä mainitun ulkopuolelle, kuten tuki asunto-, nuoriso-, työ- ja perhe-neuvotteluille sekä taloudellisen toiminnan tuet.
Hyvinvointivaltion alkuperä
Se on käsite, joka syntyi 1800-luvulla suhteessa työntekijöiden työoloihin ja vaatimuksiin ja liittyy läheisesti työväenliikkeisiin, liberalismin vakiinnuttamiseen ja sosiaalidemokraattisten puolueiden syntymiseen.
Toisen maailmansodan jälkeen länsimaat toteuttivat keynesiläisen sekatalouden mallin, jonka avulla väestö voi parantaa elinolojaan ja luoda keskiluokan, joka antaisi taloudelle ja mailleen vakauden.
