Vuoden 1973 öljykriisi on kansainvälinen kriisi, joka tapahtui vuonna 1973 useiden Persianlahden maiden päätöksen kanssa olla viemättä öljyä länsimaihin.
Öljynviejämaiden järjestön (OPEC) arabiryhmän päättäväisyys toteuttaa öljynvientikielto länsimaita kohtaan oli kostotoimi maille, jotka tukivat Israelia Jom Kippurin sodassa. Tämä rangaistustoimenpide aiheutti öljyn hinnan nousun ja siten inflaation voimakkaan nousun. Tämän kriisin muita vaikutuksia olivat lisääntynyt työttömyys ja hidas talouskasvu.
Kriisin alkuperä
Toisen maailmansodan lopusta aina 1970-luvulle saakka Japani, Yhdysvallat ja Eurooppa kuluttivat öljyä voimakkaasti. Toisin sanoen lännessä oli vahva riippuvuus öljystä. Samaan aikaan Yhdysvaltain dollarin arvo laski arvonsa muun muassa Vietnamin sodan seurauksena. Pohjois-Amerikan taloudessa alkoi olla huolestuttavia oireita, kuten kasvun hidastuminen.
Presidentti Nixon puolestaan päätti irrottaa dollarin kultastandardista ja lopettaa Bretton Woodsin sopimuksissa sovitun järjestelmän. Kaiken tämän lisäksi oli lisättävä suuri laukaisu: Yom Kippurin sota. OPECin arabimaat päättivät asettaa kauppasaarton länsimaille, jotka tukivat Israelia konfliktissa.
Kriisin kehitys ja seuraukset
Lähi-idän öljystä johtuvan voimakkaan riippuvuuden vuoksi länsimaat joutuivat vakavaan talouskriisiin öljyn hinnan noustessa. Öljytynnyrin hinta nousi 2,90 dollarista 11,90 dollariin.
Öljyn hinnan kohtuuttoman nousun ja toimitusongelmien edessä monet maat päättivät vähentää riippuvuuttaan raakaöljystä sijoittamalla muihin energialähteisiin. Esimerkiksi Ranska valitsi ydinvoiman, kun taas Yhdysvallat ja Kanada päättivät polttaa puujätettä.
Samaan aikaan monet kehitysmaiden OPEC-maat kansallistivat öljy-yhtiöt ja näkivät niiden valtion tulojen kasvavan dramaattisesti. Toisin sanoen arabien öljynviejämaat kokivat huomattavaa talouskasvua lyhyellä aikavälillä, mutta eivät pitkällä aikavälillä.
Lähi-idän kansakuntien tekemän kauppasaarron edessä oli suuria energiahuolto-ongelmia, eikä seurauksia kaikkein kehittyneimmille maille huomattu pitkään. Vaikka kauppasaarto kesti kuusi kuukautta (se kumottiin maaliskuussa 1974), inflaatio lisääntyi ja monet maat siirtyivät matalan talouskasvun vaiheeseen. Juuri tällä korkean inflaation ja pysähtyneen talouden leimaamalla talousjaksolla otettiin käyttöön termi "stagflaatio".