Macron esittelee espanjalaisen uudistuksen innoittaman työuudistuksen, vaikka hänen näkemyksensä ovat Saksassa. Analysoimme molempien maiden tuloksia ja Ranskassa keskusteltavia uusia toimenpiteitä.
Toivoessaan lisätä työpaikkojen luomista kotimaassaan, Emmanuel Macron käynnistää vaaliohjelmansa tähtilupauksen, Ranskan työmarkkinoiden uudistuksen. Ehdotukseen, joka on sekä myönteisesti että hylännyt voimakkaasti jakautuneen julkisen mielipiteen, on jo vastattu mobilisoinneilla ja lakoilla koko maassa, kun osa yhteiskunnan mielestä uhkaa työntekijöiden oikeuksille. Päinvastoin, sekä EU että ympäröivät maat ovat ottaneet uutiset vastaan optimistisesti ja ymmärtäneet, että se vahvistaa euron toista taloutta ja vähentää epäsymmetriaa vanhan maanosan työmarkkinoilla.
Jos se hyväksytään, se olisi kolmas merkittävä työmarkkinoiden uudistus Euroopassa. Kaksi edellistä, saksalainen vuosina 2003–2005 ja espanjalainen vuodesta 2012, ovat myös pyrkineet lisätä työpaikkojen luomista avulla työlainsäädännön keventäminen, vaikkakin hyvin erilaisilla poluilla. Ranskan uudella presidentillä oli siis kaksi mallia innoittamaan uudistustaan, mahdollisuus vertailla niitä ja päättää, mikä olisi maalleen sopivin. Vastaavasti tässä artikkelissa analysoidaan Saksan ja Espanjan uudistusten saavutuksia ja epäonnistumisia sekä niiden vaikutusta ranskalaisiin.
Saksa ja vuoden 2010 toimintaohjelma
2000-luvun alussa Saksan taloudessa oli useita rakenteelliset jäykkyydet että he sijoittivat sen a paradoksaalinen tilanne: huolimatta siitä, että se on Euroopan johtava talous ja positiivinen kasvuvauhti suotuisan kansainvälisen tilanteen lisäksi, työttömyys kasvoi jatkuvasti. Tästä ongelmasta, joka oli ollut olemassa 1990-luvun alusta lähtien ja jonka alun perin oli havaittu vain yhdistymisen väliaikaisena vaikutuksena, oli jo tulossa Saksan talouden rakenteellinen heikkous, joka lopulta vakuutti sosiaalidemokraatin Gerhard Schröderin hallituksen tarpeesta toimia .
Suunnitelma, joka tunnetaan nimellä Agenda 2010, koostui todella kattava toimenpidepaketti jotka hyväksyttiin neljässä vaiheessa vuosina 2003–2005, joista suurin osa on edelleen voimassa. Ensinnäkin julkiset työvoimapalvelut organisoitiin uudelleen, edistämällä aktiivista politiikkaa ja lisäämällä yksityisten virastojen roolia, samalla kun rajoitettiin työttömien kattavuutta ja pakotettiin perustelemaan heidän profiiliaan vastaavien työtarjousten hylkääminen. Toisaalta palkkaaminen tehtiin joustavammaksi lyhyemmäksi ajaksi, mikä mahdollisti ulkonäön minijobs (alle 450 euron kuukausittaiset sopimukset ilman terveysturvaa). Lopuksi luotiin lukuisia verokannustimia työllisyydelle, joilla vähennettiin sosiaaliturvamaksuja ja ansaittujen tulojen verotusta.
Agenda 2010: n vaikutukset työttömyysasteeseen olivat välittömiä, ja ne laskivat vuoden 2005 puolivälin 11,2 prosentista 3,8 prosenttiin tänään (ilman että vuoden 2007 kriisi olisi pysäyttänyt työpaikkojen luomista), minkä ansiosta Saksasta on tullut aito moottori Euroopassa ja se on houkutellut tuhansia nuoria muista EU-maista etsimään mahdollisuuksia. Uudistus on kuitenkin johtanut myös tiettyihin epävarmuustekijöihin etenkin vähäistä pätevyyttä vaativissa työpaikoissa.
Vuoden 2012 uudistus Espanjassa
Taloudella, jolla oli myös lukuisia rakenteellisia jäykkyyksiä, Espanja tuli kriisiin 8 prosentin työttömyysasteella, mutta kiinteistökuplan puhkeaminen aiheutti pian tuhansien yritysten sulkemisen ja miljoonien työpaikkojen tuhoaminen. Toisaalta José Luis Rodríguez Zapateron sosialistisen hallituksen vastaus epäonnistui surkeasti: sen finanssipoliittinen elvytyssuunnitelma vain vaikutti velan kasvuun, ja toimenpiteet, joilla pyritään tekemään palkkatyön joustavammaksi, olivat liian arkoja työpaikkojen verenvuodon pysäyttämiseksi. että se vahvistettiin vuosi toisensa jälkeen. Tämä hälyttävä työttömyyden nousu paljasti pian tarpeen syvemmälle työuudistukselle, joka kuitenkin tapahtuisi vasta vuonna 2012.
Vaikka aluksi EU: n toistuvissa suosituksissa ehdotettiin Saksan työuudistuksen jäljittelemistä, totuus on, että Espanjan hallituksen vuonna 2012 hyväksymillä toimenpiteillä ei ollut juurikaan tekemistä Agenda 2010: n kanssa. Suunnitelman sijaan työntekijöiden irtisanominen oli halvempaa toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella alentamalla irtisanomiskorvauksia ja mahdollistanut alakohtaisten työehtosopimusneuvottelujen korvaamisen yritystason neuvotteluilla. Näillä aloitteilla pyrittiin lopettamaan Espanjan työmarkkinoiden perinteinen kaksinaisuus (eli valtava ero oikeuksien välillä vakituisten ja vuokratyöntekijöiden välillä) ja tekemään työehdoista joustavampia.
Espanjan uudistuksessa tutkittiin siten a eri polku kuin saksalainen, vaikka sen vaikutus työllisyyteen näyttää olleen hyvin samanlainen: työttömyys on sen jälkeen, kun se on edelleen kasvanut vuonna 2013 saavuttaakseen historiallisen maksiminsä (26,2%), laskusuuntaansa ja on nyt 17,3%. Samalla on edistetty myös luotujen työpaikkojen väliaikaista luonnetta ja epävarmuutta, minkä vuoksi julkisen mielipiteen vallassa ei ole yksimielisyyttä uudistuksen tehokkuudesta.
Ranskan pysähtyminen ja Macronin uudistus
Kuten olemme jo kommentoineet aikaisemmissa artikkeleissa, Ranska on puolestaan kärsinyt viime vuosikymmeninä a asteittainen pysähtyminen josta on vaikea päästä pois modernisoimatta sen tuotantomallia. Kuten kaaviosta voidaan nähdä, korkeiden irtisanomiskustannusten ylläpito ei vaikuta estäneen lisääntynyt työttömyys, joka on vakiintunut noin 10 prosenttiin viimeisten 4 vuoden aikana eikä siinä ole merkkejä paluuta kriisiä edeltäneelle tasolle (7,3%). Toisaalta on myös ilmeistä, että työttömyyden raju lasku Espanjassa ja Saksassa tapahtuu samaan aikaan heidän työvoimauudistustensa toteuttamisen kanssa (vastaavasti 2012 ja 2005). Tämä analyysi johtaa väistämättä sekä Macronin että Brysselin viranomaisten jakamaan johtopäätökseen: jos Ranska haluaa luoda työpaikkoja ja johtaa kasvua uudelleen Eurooppaan, sen on uudistettava perusteellisesti työmarkkinoitaan.
On kuitenkin myös työpaikkojen epävarmuuden tekijä läsnä maissa, jotka ovat muuttaneet työehtoja joustavammiksi, ja se ei varmasti ole välttynyt Ranskan toimeenpanijan analyysiltä. Tässä mielessä voimme havaita a osa-aikatyön voimakas kasvu Saksassa (jo yli neljännes kokonaistyöllisyydestä), mikä on looginen seuraus minityöpaikkojen lisääntymisestä kokopäiväisten sopimusten kustannuksella. Vastaava suuntaus on havaittavissa Espanjassa, vaikkakin maltillisempi. Määräaikaisten työsuhteiden osalta molemmissa maissa kasvu on ollut vähäistä (0,7%).
Myös työpaikkojen epävarmuus on lisääntynyt Ranskassa huolimatta tiukemman sääntelykehyksen ylläpitämisestä
Analysoitujen tulosten perusteella olisi helppo päätellä, että työolojen epävarmuus on suora seuraus työmarkkinoiden joustavuudesta, kuten uudistusten vastustajat väittävät. Tämä ei kuitenkaan selitä, miksi sekä tilapäinen että osa-aikatyö ovat lisääntyneet Ranskassa jäykemmästä sääntelykehyksestä huolimatta. Päinvastoin, muuttuja, jossa havaitsemme merkittävän eron, on työttömyysasteessa (Ranskan kannalta selvästi epäedullisilla tuloksilla), minkä perusteella voimme päätellä, että Ranskan työmarkkinat kärsivät naapureidesi kaltaiset ongelmat mutta ei jaa etujaan.
Tämä on saanut Macronin ehdottamaan omaa työuudistustaan Ranskalle. Suunnitelmassa keskitytään erityisesti neuvottelut sopimuksista, koska sen hyväksymisestä lähtien työnantajat voivat sopia omista ehdoistaan työntekijöiden kanssa. Siksi alakohtaiset suuret sopimukset jatkuvat edelleen, mutta menettävät pätevyytensä yrityksissä, jotka ovat allekirjoittaneet tietyn sopimuksen. Uudistus myös heikentää ammattiliittojen voimaa, sallimalla heidän jättämisen neuvotteluihin yrityksissä, joissa on alle 50 työntekijää.
Irtisanomisten osalta asianmukaisten katsotaan saavansa korvauksensa lailla rajoitetusti, koska toistaiseksi heidän suuruutensa on päätetty julkisten työelimien välitystoimielinten harkinnan mukaan. Toisaalta epäoikeudenmukaisten eroraha kasvaa 25 prosenttia, vaikka toisaalta irtisanomista helpotetaan Ranskassa kärsiville monikansallisille yrityksille. Suunnitelmassa tarkastellaan myös vapaaehtoisten irtisanomis suunnitelmien säätämistä lailla ja yritysneuvostojen määrän vähentämistä, mikä vähentää vapautettujen ammattiliittojen jäsenten määrää.
Tällä tavalla näyttää siltä, että Macronin ehdottamat toimenpiteet ovat paljon lähempänä Espanjan uudistusta huolimatta Ranskan presidentin jatkuvista viittauksista Saksan talouden saavutuksiin. Todellisuudessa se, että keskität ponnistelusi joustavampiin neuvotteluihin, ei näytä ilman logiikkaa, koska Ranskan työmarkkinat ovat mahdollisesti eniten unionoituja Euroopassa, ja tilanne Espanjassa ennen vuotta 2012 ei ollut kovin erilainen.
Lisäksi on myös mahdollista kuvitella poliittisia kustannuksia, jotka aiheutuvat minityöpaikkojen luomisen sallimisesta ja työttömyysetuuksien vähentämisestä maassa, jossa työoloja säännellään edelleen vuoden 1910 työlaissa ja joka on perinteisesti osoittanut työntekijöiden suojelun. oikeuksia.
Lomautusten alalla on vaikeampi löytää yhtäläisyyksiä Espanjan uudistukseen, vaikka on myös tietty joustavuus. Syynä tähän etäisyydelle voi olla tilanne Ranskan työmarkkinoilla, joilla vuokratyön määrä on matalampi kuin Espanjassa (muun muassa korkeamman lisäarvon tuottavan tuotantomallin takia), minkä ansiosta tällaista merkittävää kaksinaisuutta ei ole ja siksi sillä ei olisi yhtä paljon kannustimia vähentää sitä kuin eteläisellä naapurillaan.
Kuitenkin, uudistukset Espanjassa ja Ranskassa esittää samat puutteet: etuuspetoksia vastaan ei ryhdytä toimenpiteisiin, julkisilla työvoimapalveluilla on edelleen vakavaa tehottomuutta, aktiivista politiikkaa ei noudateta eikä työmarkkinoiden joustavuus ulotu julkiseen sektoriin. Tämän seurauksena uudistusten vaikutus saattaa olla rajallinen, mitä tapahtuu jo latinalaisamerikkalaisessa taloudessa: tämän vuoden elokuussa tuhoutui 179 485 työpaikkaa, jota ei ollut nähty vuoden 2008 kriisin pahimmasta hetkestä lähtien .
Tällä tavoin voimme sanoa, että yritys lisätä Ranskan pysähtyneitä työmarkkinoita olisi innoittamana voimakkaasti Espanjan uudistuksesta, huolimatta siitä, että todellinen tavoite on palauttaa Euroopan taloudellinen johtajuus, josta nyt nauttii vain Saksa. Sen lisäksi eteläisen naapurinsa saavuttama raju työttömyyden väheneminen myötävaikuttaisi siihen, mutta myös vaikeudet toteuttaa uusi versio vuoden 2010 Agenda-ohjelmasta maassa, jonka työkulttuuri on niin erilainen kuin Saksassa.
Ja jos ei ole pulaa äänistä, jotka vaativat työmarkkinasuhteiden päättäväisempää vapauttamista, markkinat ovat yleensä ottaneet uutiset vastaan optimistisesti: loppujen lopuksi Macronin uudistus, vaikka se onkin joiltakin osin rajallinen, voi olla historiallinen virstanpylväs. Euroopan yhdistyneimmän talouden vapauttaminen, ensimmäinen askel kohti modernisointia, jota Ranskan talous vaatii niin paljon.