Lainsäädäntövalta on se instituutio (tai kokonaisuusryhmä), joka vastaa kansakunnan lakien luomisesta, uudistamisesta ja / tai kumoamisesta.
Toisin sanoen tällä valtionvallalla on lainsäädäntötehtävä. Tämä attribuutio kuuluu yleensä kongressiksi tai parlamentiksi kutsutulle elimelle.
On huomattava, että lainsäätäjävalta johtuu tarpeesta jakaa hallituksen toimivalta eri osiin. Tällä tavoin vältetään voiman keskittyminen yhteen kokonaisuuteen tai yksilöön.
Nähdäkseen sen toisella tavalla, vaikka lainsäätäjä luo lait, toimeenpanovalta vastaa hallituksen hallinnosta, kun taas oikeuslaitos on vastuussa oikeuden hallinnosta.
Kolme edellä mainittua valtaa ovat ne, jotka yleensä muodostavat valtion nykyaikaisissa maissa. Esimerkiksi absolutistisissa monarkioissa kaikki vallat ovat keskittyneet kuninkaaseen.
Lainsäädäntöalan tehtävät
Lainsäädäntöhaaran tehtävät ovat:
- Lainsäädäntö: Tämä tarkoittaa lakien luomista tai muuttamista. On kuitenkin syytä selventää, että näiden on oltava perustuslain mukaisia.
- Ehdottaa perustuslain uudistuksia: Tässä vaiheessa on syytä selittää, että perustuslaki on korkein oikeudellinen asiakirja, joka hallitsee valtiota. Siksi kaikkien lakien on oltava tämän tekstin alaisia.
- Edustaa: Lainsäätäjien on paitsi annettava lakiesityksiä myös edustettava heitä valinneita kansalaisia.
- Valvoa: Lainsäätäjä voi pyytää ministerin tai presidentin läsnäoloa. Tämän tarkoituksena on tehdä sinusta kyselylomake kansallista etua koskevasta aiheesta. Tämä menettely vaihtelee maittain.
Lainsäädäntövallan muodot
Lainsäädäntövalta annetaan yleensä parlamentille tai kongressille, jolla voi olla yksi tai kaksi jaostoa. Eli voit valita yksi- tai kaksikameraisuuden.
Samoin joissakin maissa kansalaisten valitsemilla lainsäätäjillä on tehtävä valita toimeenpanovallan jäsenet. Tätä kutsutaan parlamentarismiksi, ja sitä havaitaan usein esimerkiksi Espanjan kaltaisissa maissa.
Parlamentaarisen hallinnon aikana presidentin valinta ei tule suoraan kansan, vaan lainsäädäntövallan kautta. Päinvastoin on presidenttijärjestelmässä, kuten Yhdysvalloissa tai useissa Latinalaisen Amerikan maissa, joissa presidentti valitaan kansanäänestyksellä.
Lopuksi on tärkeää selventää, että monarkian olemassaolo on yhteensopiva parlamentin kanssa. Tätä järjestelmää kutsutaan parlamentaariseksi monarkiaksi, jossa kuningas hallitsee, mutta hallitseva on esimerkiksi pääministeri, joka johtaa toimeenpanovaltaa. Tässä voimme tuoda esiin Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan tapaukset.