Koronkiskonta on nimeltään lainan korkojen liiallinen ja väärinkäyttö. Tätä termiä käytetään rahoituksessa tarkoittamaan, kun luotto tai laina vaatii korkeaa korkoa rahalainalle.
Vaikka se liittyy rahalainojen korkoihin, rahaa luottaneen henkilön hyväksi saatettua liiallista vastiketta voidaan pitää koronkiskonnana. Siksi se ei vastaa vain likvidejä rahoja. Ajatelkaamme esimerkiksi sitä, että meidän on annettava automme, talomme tai jokin muu arvokas omaisuus vastineeksi lainatusta rahasta.
Koronkiskonnan historiallinen tausta
Tämä termi liittyy pikemminkin moraalisiin arvoihin kuin taloudellisiin tai taloudellisiin arvoihin. Niin kauan kuin luotonantaja ja lainanottaja sopivat. ensimmäinen voi pyytää mielestään kiinnostusta.
Meidän on kuitenkin katsottava, että rahaa lainanneen henkilön määräävä asema on väärinkäyttö. Koko historian ajan eri kulttuurit ja uskonnot ovat hylänneet voimakkaasti koronkiskonnan, jotkut niistä, kuten islam tai kristinusko omana aikanaan, pitivät koronkiskontaa rikosna.
Keskiajalla sitä vainottiin, koska se liittyi (nykyäänkin) juutalaisiin, ja rahan lainasta koron laskemista pidettiin laittomana, koska se oli eräänlaista ylivaltaa toisen henkilön suhteen. Esimerkki löytyy noin vuodelta 1492. Aika, jolloin katoliset hallitsijat määräsivät juutalaisten karkottamisen monien muiden syiden vuoksi, koska he katsoivat tarjoavansa korollisia lainoja.
Liberalismin tullessa veloituskäytäntö laajeni, mutta rikokseksi katsottiin syyttää rationaalisesti loogisempaa, josta tuli laitonta ja sosiaalisesti tuomittavaa toimintaa.
Pidetäänkö koronkiskontaa laittomana?
Ei todellakaan ole kovin selvää, mitä pidetään laillisena ja mitä ei. Se riippuu suurelta osin kunkin maan lainsäädännöstä. Esimerkiksi Espanjassa koronkiskonta määritellään laissa, joka julkaistiin vuonna 1908. Kyseinen laki määrittelee koronkiskonnan samalla tavalla kuin olemme määrittäneet sen täällä. Tietenkään se ei rajoita selvästi sitä, mikä katsotaan koronkiskonnaksi.
Joka tapauksessa lainsäädäntö on edennyt vuosien varrella. Erityisesti moratorion kiinnostus. Siten, vaikka on totta, että kahden osapuolen välisessä lainasopimuksessa ei ole selkeästi määriteltyä rajaa, viivästyskorko on rajat. Toisin sanoen kun olemme myöhässä maksuissamme ja meille veloitetaan lisäkorkoja.
Joissakin maissa laissa on määritelty, että viivästyskorko ei missään tapauksessa saa ylittää 2,5 kertaa rahan laillista korkoa. Toisaalta asuntolainojen osalta Espanjan lainsäädäntökehyksessä kielletään viivästyskorkojen ylittäminen kolminkertaisesti rahan laillisiin korkoihin.
Siksi, vaikka toisinaan tuomioistuimet tekevät päätöksensä ottaen huomioon koronkiskonnan käsitteen, ei kuitenkaan ole selkeästi määritelty, mitä katsotaan koronkorotukseksi ja mitä ei laajemmissa tapauksissa.