Postteollinen yhteiskunta on sellainen, jossa talous perustuu palvelujen tuottamiseen eikä teollisuuteen tai valmistukseen.
Toisin sanoen yhteiskuntaa voidaan pitää jälkiteollisuutena, kun suurimman osan varallisuudesta tuottaa palvelu- ja kvaternaarinen sektori (tutkimus ja kehitys). Vastaavasti primääri- (kaivannaistoiminta) ja toissijainen (raaka-aineiden muuntaminen kulutustavaroiksi) toiminnasta tulee vähemmän merkityksellistä taloudelle.
Toisella tavalla tarkasteltuna jälkiteollisuuden yhteiskunnille on ominaista suuntautuminen palveluihin ja tietoon eikä raaka-aineiden muuntamiseen.
Postteollisuuden yhteiskuntien alkuperä
Voidaan sanoa, että oli olemassa esiteollisuutta edeltävä yhteiskunta, jossa ensisijaiset alat, erityisesti maatalous, olivat tärkeimpiä. Sitten, 1700-luvun ensimmäisestä teollisesta vallankumouksesta lähtien, kaikkia muutostoimintoja kehitettiin, mikä synnytti teollisen yhteiskunnan.
Postteollisen yhteiskunnan käsite syntyi Alain Touraineen julkaisulla "The postindustrial society" vuonna 1969. Myöhemmin sosiologi Daniel Bell käytti tätä käsitettä myös teoksessa "Postindustrial society" vuonna 1973.
Voidaan sanoa, että nykyään jotkut maat, erityisesti kehittyneiden maiden maat, ovat postteollisuuden yhteiskuntia. Monilla mailla on kuitenkin edelleen kaivostoiminnan kaltaisia aloja, jotka eivät ole osa palvelualaa, pääasiallisena taloudellisena toimintana.
Esimerkiksi Espanjassa, kun otetaan huomioon, että sen tärkein tuotantosektori on matkailu, sitä voidaan pitää jälkiteollisena yhteiskuntana.
Jälkiteollisuuden yhteiskuntien ominaisuudet
Postteollisen yhteiskunnan pääpiirteet ovat:
- Työvoiman keskittyminen on enemmän palvelusektorilla kuin ensisijaisilla aloilla.
- Teoreettisesta ja tieteellisestä tiedosta tulee talouden moottori ja tapa, jolla yhteiskunta on organisoitu. Siksi sitä arvostetaan enemmän kuin käytännön tietoa.
- Tiedot ovat perustekijä, minkä vuoksi viestintätekniikoista tulee merkityksellisiä talousjärjestelmässä, kuten Internetin kehityksestä voidaan nähdä.
- Innovaatiot ja luovuus ovat avaintekijä uuden tekniikan kehittämisessä.
- Taloudellinen toiminta ei keskity niinkään aineellisten hyödykkeiden tuotantoon, vaan aineettomiin hyödykkeisiin.
- Muutos ei ole vain taloudessa, vaan myös väestörakenteessa. Siksi väestön keski-ikä kasvaa pitkäikäisyyden (lääketieteellisen kehityksen takia) ja syntyvyyden vähenemisen seurauksena.
- Poliittisesta näkökulmasta katsottuna valta riippuu enemmän tietämyksestä ja vähemmän pääoman tai tuotantovälineiden kertymisestä.