Ihmisoikeudet ovat sarja luontaisia etuoikeuksia kaikille ihmisille riippumatta heidän kansalaisuudestaan, sukupuolestaan, uskonnostaan tai muusta ominaisuudesta.
Toisin sanoen nämä oikeudet ovat ominaisuuksia, jotka on tunnustettava kaikille ihmisille yksinomaan heidän inhimillisen kunnonsa vuoksi.
Ihmisoikeusoppi on hyvin laaja, ja siitä keskustellaan edelleen jatkuvasti. Ajatuksena on siis, että yhä useammat ihmiset voivat nauttia korkeammasta elämänlaadusta, jonka hallitusten on taattava.
Jotkut tärkeimmistä ihmisoikeuksista ovat muun muassa vapaus, turvallisuus, orjuuden alistumattomuus ja kidutus.
Ihmisoikeuksien ominaisuudet
Ihmisoikeuksien pääpiirteet ovat:
- Peruuttamaton: Niitä ei voida poistaa.
- Ei siirrettävissä: Niitä ei voida siirtää toiselle henkilölle.
- Ei luovutettavissa: Yksilö ei voi kieltäytyä nauttimasta oikeuksistaan.
- Jakamaton: Niiden on täytyttävä kokonaan, ei puoliksi.
- Universal: Sitä sovelletaan kaikkiin ihmisiin erottelematta.
Tässä vaiheessa on huomattava, että oikeuksia voidaan rajoittaa tietyissä olosuhteissa, etenkin kun tehdään rikos, esimerkiksi ryöstö tai murha. Tällöin yksilöltä riistetään oikeus vapauteen turvaamaan toisten turvallisuus, ja periaatteessa rikoksentekijän odotetaan jälleenrakentuvan ja pystyvän palaamaan yhteiskuntaan tulevaisuudessa.
Toinen olosuhde, jossa oikeuksia on rajoitettu, on hätätila, esimerkiksi pandemian vuoksi. Näissä tapauksissa ihmisten liikkumisvapautta voidaan rajoittaa massiivisten infektioiden välttämiseksi ja kuolemantapausten vähentämiseksi.
Ihmisoikeuksien historia
Ihmisoikeuksien tunnustamisella oli ensimmäinen virstanpylväs Ihmisen ja kansalaisen oikeuksien julistuksella vuodelta 1789. Tämä hyväksyttiin Ranskan perustuslakikokouksessa kyseisen vuoden 26. elokuuta. Siinä tunnustetaan oikeus vapauteen, tasa-arvoon, omaisuuteen, turvallisuuteen ja vastustamiseen sortoon.
Tällä lausunnolla yritettiin ehdottaa muutosta yhteiskunnan toimintatavassa siihen saakka kastijärjestelmällä, vakiintuneella hierarkialla. Vaikka orjuudesta ja naisten oikeuksista ei mainita nimenomaisesti mitään.
Näissä Ranskan vallankumouksen, vapauden, tasa-arvon ja veljeyden ajatuksissa inspiroi myös Yhdysvaltojen itsenäisyyden liike, maa, jossa orjuutta vastustava liike poistui myöhemmin.
Myöhemmin toisen maailmansodan jälkeen syntyi YK (YK), jonka pääelin, Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous, hyväksyi ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen (UDHR) 10. joulukuuta 1948 Pariisissa. Tässä asiakirjassa lähetettiin noin 30 artikkelia perusoikeuksiksi katsottujen ihmisoikeuksien kanssa.
On huomattava, että UDHR: stä keskusteltiin suuntaa-antavasta asiakirjasta, mutta ei sopimuksesta. Lyhyesti sanottuna se osoittaa, että kaikilla miehillä ja naisilla on yhtäläiset oikeudet ja ihmisarvo. Orjuus, orjuus, kidutus ja muut teot, joita voidaan pitää epäinhimillisinä, halventavina tai julmina, hylätään.
Myöhemmin allekirjoitettiin sopimukset, kuten Euroopan ihmisoikeussopimus (1950), kansainväliset ihmisoikeusyleissopimukset (1966) ja Yhdysvaltojen ihmisoikeussopimus (1969). Nämä eivät ole enää aikomuksia, vaan pikemminkin allekirjoittajamaiden sitoumuksia.
Digitaaliset oikeudet
Uuden tekniikan ja Internetin massiivistamisen myötä keskustelu digitaalisista oikeuksista on saanut merkitystä. Nämä ovat digitaalisen median käytön ja käytön oikeudet. Tämä tietokoneiden ja muiden elektronisten laitteiden kautta.
Vastaavasti nämä digitaaliset oikeudet viittaavat muun muassa ilmaisunvapauteen, yksityisyyteen Internetissä ja unohdukseen. Jälkimmäinen tarkoittaa, että henkilö voi pyytää menneisyydeltään Internetissä olevien tietojensa poistamista tai estämistä, koska se on totta, mutta sillä ei ole merkitystä tai ehkä se on vanhentunutta tai loukkaa heidän yksityisyyttään.
