Euroopan unioni on taloudellinen ja poliittinen yhdistys, joka yhdistää 28 valtiota. Se syntyi sui generis -tyyppisenä kansainvälisenä organisaationa Euroopan kansojen ja valtioiden integraation ja yhteisen hallinnon saavuttamiseksi.
Hän syntyi 1. marraskuuta 1993, kun Euroopan unioni tuli voimaan. Tämä yksikkö on kuitenkin yhteydessä kolmeen jo olemassa olevaan Euroopan yhteisöön, joiden perusteella se muodosti uuden poliittisen ja oikeudellisen rakenteen. Tällä hetkellä sen pinta-ala on 4 493 712 km2 ja sen asukasluku on yli 508 miljoonaa.
Euroopan poliittinen yhtenäisyys on ollut toistuva aihe koko historian ajan eri syistä ja eri päähenkilöiden kanssa. Muinaisista ajoista lähtien he yrittivät asettaa poliittisia rakenteita kunkin alueen ja jokaisen kansan todellisuuteen. Rooma, Karolingien valtakunta tai Pyhän Saksan valtakunta tai Napoleonin valtakunta ovat esimerkkejä tästä.
Euroopan unionin nykyiset juuret ovat kuitenkin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Tämä konflikti, joka ravisteli vanhaa mannerta, tarkoitti tuhoamisen ja kuoleman tasoa, jota ei koskaan ennen ollut tiedossa. Sekä voittajat että häviäjät kärsivät suuria menetyksiä ja joutuivat tekemään suuria ponnisteluja maansa jälleenrakentamiseksi.
Schumanin lausuma
9. toukokuuta 1950 saksalainen-luxemburgilainen ranskalainen poliitikko Schuman, jota pidetään yhtenä Euroopan isistä, esitti vetoomuksen, jota pidetään Euroopan yhtenäisyyden alkuperänä. Niin sanotussa Schumanin julistuksessa kehotettiin eri valtioita luomaan yhteinen auktoriteetti teräs- ja kivihiilen tuotannon hallinnalle. Syynä oli se, että molemmat tuotannot olivat välttämättömiä aseiden valmistamiseksi, joten tällä tavalla konfliktin olisi vaikea puhkeata tämän toimenpiteen hyväksyvien maiden välillä.
Tämän ansiosta, huolimatta tämän viestin erilaisesta hyväksynnästä, vuosia aiemmin vallinnut taipumus kansallismielisyyteen voitettiin ja samalla pyrittiin säilyttämään vahva asema, jonka Eurooppa hävisi uusien voimien syntymisen myötä. : Neuvostoliitto ja Yhdysvallat.
Euroopan yhteisöt: kolme yhteistä aluetta yhdistyneelle Euroopalle
Vastauksena Schumannin julistukseen Pariisin sopimus. Tämän asiakirjan allekirjoittamisen myötä Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY) perustettiin. Saksa, Ranska, Italia, Alankomaat, Belgia ja Luxemburg osallistuivat tähän prosessiin.
Myöhemmin, vuonna 1952, perustettiin Euroopan puolustusyhteisö (CED). Mutta tässä tapauksessa vain viisi valtiota osallistui. Ranska jätettiin gaullistien ja kommunistien vastustuksen vuoksi pois. Siksi sen vaikutus oli vähäinen.
Jälleen kerran vuonna 1957 annettiin uusi sysäys allekirjoittamalla Rooman sopimukset. Kuusi valtiota aloitti tiiviimmän yhteistyön taloudellisella, poliittisella ja sosiaalisella alalla. Tavoitteena oli luoda ja vakiinnuttaa yhteismarkkinat, joiden pitäisi helpottaa maiden yhdentymistä ihmisten vapaa liikkuvuus, kauppatavaraa ja pääomaa. Samanaikaisesti tämän asiakirjan avulla luotiin myös ns. Euratom, Euroopan atomienergiayhteisö.
Askel kohti integraatiota yhdessä rakenteessa
Eurooppalainen yksikkö perustuisi vuoteen 1965 saakka sarjaan alakohtaisia sopimuksia kunkin luodun Euroopan yhteisön mukaan. Mutta tänä vuonna oli mahdollista yhdistää nämä kolme yksikköä Brysselin sopimukseen perustamalla Euroopan komissio ja Euroopan unionin neuvosto.
Vuonna 1986 allekirjoitettiin Euroopan yhtenäisasiakirja, jolla luotiin oikeudelliset edellytykset yhtenäismarkkinoiden luomiselle, josta tuli totta 1. tammikuuta 1993. Tämän myötä sisämarkkinat avattiin pääoman ja palvelujen vapaalle liikkuvuudelle. Lisäksi yhteisön toimivalta laajennettiin muille aloille, kuten tutkimukseen, teknologiseen kehittämiseen, ympäristöön ja sosiaalipolitiikkaan. Eurooppa-neuvosto, joka toi yhteen kunkin jäsenvaltion valtion- ja hallitusten päämiehet, nimettiin myös ensimmäistä kertaa tässä asiakirjassa. Lisäksi edistettiin yhteistä ulkopolitiikkaa, joka tunnetaan nimellä Euroopan poliittinen yhteistyö.
Euroopan unionista vuonna 1992 tehdyllä sopimuksella, joka tunnetaan paremmin nimellä Maastrichtin sopimus, otettiin käyttöön uusi institutionaalinen rakenne. Euroopan unioni perustui kolmeen pilariin: yhteisön pilariin (kolme Euroopan yhteisöä), yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sekä poliisi- ja oikeudelliseen yhteistyöhön rikosasioissa. Ensimmäinen toimi läpi yhteisön menettelyn. Sen sijaan muut perustuivat hallitustenväliseen menettelyyn. Keskeisimmistä seikoista, joihin se aiheutti, voimme mainita oikeuden liikkua ja oleskella vapaasti missä tahansa yhteisön maassa ja yhtenäisvaluutan, euron, luomisen.
Tänä aikana Euroopan talousyhteisö laajeni ja useista maista tuli jäseniä.
Euroopan unioni 2000-luvulla
Amsterdamin sopimus se allekirjoitettiin vuonna 1997. Se tuli voimaan melkein kaksi vuotta myöhemmin, toukokuussa 1999. Kun kaikki EU: n jäsenvaltiot olivat ratifioineet sen, siitä tuli unionin oikeudellinen normi. Tässä sopimuksessa viitattiin vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja kestävän kehityksen kaltaisiin periaatteisiin.
Vuonna 2002 CECA lopetettiin. Sen toiminta-alasta tuli näin ollen osa Euroopan yhteisön toimintaa. Nizzan sopimus, joka tuli voimaan vuonna 2003, auttoi uudistamaan joitain Euroopan parlamentin ja komission näkökohtia, kuten valtion painoa näissä toimielimissä.
Vuonna 2004 tapahtui suuri tapahtuma. Perustuslakisopimus allekirjoitettiin Roomassa 29. lokakuuta. Tämä sopimus kärsi erilaisista takaiskuista. Vaikka se hyväksyttiin parlamentissa, joissakin valtioissa väestö vastusti sitä kansanäänestyksissä. Näin oli Ranskassa ja Alankomaissa. Tämä johti pohdinta-aikaan, joka huipentui vuonna 2007 Berliinin julistukseen uuden institutionaalisen sopimuksen saavuttamiseksi. Tämä johti Lissabonin sopimukseen, joka allekirjoitettiin 13. joulukuuta 2007.
Lissabonin sopimus
Lissabonin sopimus muuttanut aikaisempia sopimuksia, kuten Maastrichtin ja Euroopan yhteisön perustuslakia. Uudistusten joukossa pysähtymismahdollisuuksien vähentäminen Euroopan unionin neuvoston päätöksenteossa määräenemmistöäänestyksellä, joka on suurempi painoarvo Euroopan parlamentin kanssa laajentamalla yhteistä päätöksentekomenettelyä EU: n neuvoston kanssa., Euroopan unionin kolmen pilarin poistaminen ja Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan sekä unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan hahmojen luominen. Euroopan unionin perusoikeuskirjasta tuli jäsenvaltioita sitova.
Brexit: oire kriisistä Euroopan unionissa?
Euroopan unioni on kokenut jännitteitä. Joskus joidenkin maiden keskipisteiden taipumusten vuoksi. Muina aikoina, koska valtioiden välillä ei ole yksimielisyyttä.
Viimeinen näistä jaksoista tapahtui Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Tässä maassa kansanäänestys maan pysyvyydestä antoi enemmistön äänistä Euroopan unionista poistumisen puolesta. Tätä mahdollisuutta tarkastellaan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 50 artiklassa.
Ei ole vielä selvää, miten tämä tapahtuma lopulta ratkaistaan. Se on kuitenkin herättänyt tärkeitä keskusteluja nationalismista, populismista sekä Euroopan unionin poliittisesta ja sosiaalisesta legitiimiydestä.