Valtion epäonnistuminen on taloustieteessä talouden tehottomuus, joka johtuu valtion toiminnasta puuttumisen kautta.
Valtion epäonnistuminen syntyy, toisin kuin markkinoiden epäonnistuminen, kyseenalaistamaan valtion suorituskyvyn ja sen puuttumisen talouteen.
Niinpä 1960-luvulla syntyi hyvin kriittinen virta valtion sääntelyn kanssa. Tällä asetuksella yritettiin säännellä ns. Markkinoiden toimintapuutteita. Siksi liberaalin nykyajan taloustieteilijät ehdottavat uusia teorioita, joita he yrittivät mitata, kuten markkinoiden kanssa, epäonnistumisia, jotka valtion väliintulon vuoksi syntyivät taloudessa.
Siten erittäin kritisoitu valtion epäonnistuminen on ollut resurssien tehoton jakaminen valtion väliintulolla.
Käsitehistoria
Valtion päätöksen historia juontaa juurensa vuoteen 1964. Tuona vuonna Chicagon koulun brittiläinen ekonomisti ja taloustieteen Nobel-palkittu Ronald Harry Coase vertailivat kahta talousjärjestelmää.
Tässä vertailussa ekonomisti vertaa todellista talousjärjestelmää utopistiseen taloudellisen sääntelyn järjestelmään. Siksi mainittu ekonomisti yritti määritellä tilanteen, joka tapahtuu, kun valtio epäonnistuu tiettyjen toimenpiteiden soveltamisessa. Hän kutsui tätä valtion päätökseksi.
Termin ilmestymisen jälkeen lukemattomat taloustieteilijät ovat viitanneet valtion epäonnistumiseen. Sen tarkoituksena on ollut kyseenalaistaa hallitusten interventiointityö ja niiden oletettu tehokkuus reaalitaloudessa.
Taloustieteilijät, kuten liberaali Thomas Sowell, keksivät tältä osin lauseita, kuten: "Politiikat tulisi aina mitata vaikutuksilla, joita niillä on yhteiskuntaan, ei tarkoituksellisuuteen, jolla niitä sovellettiin." Mainittu lause viittaa niihin valtion päätöksiin, jotka huolimatta hallituksen tahdosta, tapahtuvat sen puuttumisen vuoksi.
Valtion epäonnistuminen ja liberalismi
Kriittisimpiä valtion päätöksiä ovat liberaalimieliset ekonomistit. Nämä taloustieteilijät ovat liberalismin edistämien periaatteiden vuoksi erittäin kriittisiä valtion puuttumisesta korostaen sen oletettua tehottomuutta talouden hallinnassa.
Koko historian ajan tällainen interventio on perusteltu useilla markkinahäiriöillä, jotka ovat aiheuttaneet ongelmia talouteen, yhteiskuntaan ja sen toimintahäiriöön. Kun valtio ei kuitenkaan korjannut mainittuja markkinahäiriöitä, yksikään henkilö ei kyseenalaistanut valtion työtä mainittujen ongelmien ratkaisemisessa.
Näin valtion päätös ilmestyy. Tämä mahdollisti sellaisten tilanteiden määrittelyn, joissa valtion väliintulo tuottaa huonompia tuloksia kuin sosioekonomisten tekijöiden vapaa vuorovaikutus.
Esimerkki valtion päätöksestä
Selkeä esimerkki valtion epäonnistumisesta tapahtuu Neuvostoliiton taloudessa, kun hallitus kansallisti turkistuotannon maassa.
Tässä yhteydessä kyseinen nahkatuotanto osoitettiin keinotekoisena tuotantona, koska sillä ei ollut niin suurta kysyntää, että se voisi tyydyttää hallituksen tuottaman suuren tarjonnan. Tämä Neuvostoliiton hallituksen huono kalibrointi johti tuhansien nahojen mätänemiseen aluksissa, kun heillä oli heikko kysyntä.
Lisäksi mainittuun valmistukseen tarkoitetuilla resursseilla ei voisi olla vaihtoehtoisia käyttötarkoituksia, koska Neuvostoliitto keskittyi nahkojen valmistukseen eikä ajatellut mainittujen nahkojen uusia käyttötarkoituksia.
Tämä aiheutti resurssien väärän kohdentamisen, jolloin hallituksen oli vastattava kaikkien vuodien kustannuksista ja niistä aiheutuvista menetyksistä. Siksi tämän teon tunnustaminen tunnustetaan valtion epäonnistumiseksi taloudessa.