Ruotsissa he harjoittavat 30 tunnin työpäivää. Olisimmeko kaikki tuottavampia tämän päivän kanssa?

Työajat ovat keskeinen osa henkilöstöjohtamista ja tuottavuutta. Teollisen vallankumouksen jälkeen historiallinen dynamiikka on ollut se, että tuntia vähennettiin. Kahdeksan tunnin päivän käyttöönotosta tuli totta käytännössä koko länsimaailmassa. Jotkut maat ovat kuitenkin 2000-luvulla menneet pidemmälle ja kokeilevat uusia kaavoja. Tämän mukaisesti Ruotsi on toteuttanut kuuden tunnin työpäivän.

Historiallinen dynamiikka: työpäivän lyhentäminen

Yksi työmaailman dynamiikasta teollisen vallankumouksen jälkeen on ollut työpäivän lyhentäminen. Teollistamisen myötä työajat, jotka ylittivät 16 tuntia päivässä, yleistyivät. Työpäivän lyhentämisen vaatimus oli yksi voimakkaimmista työväenliikkeistä. Tällä tavoin vähitellen, pitkälle 1900-luvulle saakka, länsimaissa saavutettiin yleistää kahdeksan tunnin päivä.

Nykyään jotkut maat testaavat uusia kaavoja työajan lyhentämiseksi. Tavoitteena ei ole muuta kuin helpottaa perhe- ja työelämän yhteensovittamista sekä lisätä tuottavuutta.

Ruotsi yrittää lyhentää työaikaa

1970- ja 1980-luvuilla yritettiin vähentää työpäivää 30 tuntiin viikossa. Se oli Ruotsissa, jossa feministinen liike yritti edetä tällä linjalla. Tavoitteita ei kuitenkaan saavutettu eikä väitettä saavutettu.

Yli kolmekymmentä vuotta myöhemmin, taas Ruotsissa, he ovat kuitenkin yrittäneet toteuttaa tätä innovaatiota käytännössä. Vähintään kahden vuoden ajan on toteutettu työpäivän lyhentämiseen tähtääviä ohjelmia. Kuitenkin, ja tämä on hyvin silmiinpistävää, palkkaa ei vähennettäisi.

Yksi tiloista, joissa tämä uusi työskentelytapa toteutettiin, oli Göteborgin kunnan työntekijöillä. Samaan aikaan jotkut yksityiset yritykset osallistuivat vastaaviin aloitteisiin, kuten Toyota, joka toteutti sen vuosituhannen ensimmäisinä vuosina. Myöhemmin muut yksityiset ja julkiset yritykset ovat yrittäneet noudattaa näiden innovatiivisten aloitteiden linjaa.

Kaiken tämän avulla on pyritty analysoimaan uusien työaikoja koskevien standardien käyttöönoton jälkeen, mahdollistavatko vähemmän tunnit työskentely tuottavuuden lisäämisen samanaikaisesti syntyvän työn laadun kanssa.

Työajan ja tuottavuuden suhde

Kahden tekijän, työajan ja tuottavuuden välinen suhde on kehitetty jatkuvassa keskustelussa. On tutkimuksia, jotka tukevat väitettä, jonka mukaan työssä vietettyjen tuntien vähentäminen parantaa sekä työn laatua että tuottavuutta. Tältä linjalta löytyy Stanfordin yliopiston professorin John Pencavelin tutkimus.

Siksi perinteistä kostonhimoista näkemystä työväenliikkeestä täydennetään argumenteilla, jotka tässä tapauksessa pomot voivat olettaa. Tämän näkemyksen perusta on viime kädessä se, että vähemmän työtunteja kasvaa toisaalta työntekijöiden tyytyväisyys. Tämä tyytyväisyys perustuu heidän elämänlaadunsa parantamiseen ja helpompaan työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Lisäksi toisaalta, kun otetaan huomioon mahdollisuus lyhyempään työpäivään, häiriötekijät ja tauot ovat vähemmän, kun taas keskittyminen vahvistuu päivän aikana. Teoreettisesti tämän pitäisi tarkoittaa, että vaikka työntekijän läsnäolo on vähäisempää, ajankäyttö paranee.

Joka tapauksessa on huomattava, että näitä käytäntöjä voidaan soveltaa helpommin joillakin aloilla kuin muilla. Ja siinä on tietysti muita vaikuttavia elementtejä. Siksi työpäivän lyhentäminen voi johtaa tähän tuottavuuden kasvuun, mutta se olisi syvempää, jos sitä täydennettäisiin muilla toimenpiteillä.

Aika kertoo meille, merkitseekö työajan lyhentäminen tuottavuuden parantumista. Toistaiseksi on vain tarkkailtava, analysoitava ja tehtävä johtopäätöksiä vain niissä tapauksissa, joissa sitä tehdään.