Sosiaalinen sopimus on Rousseaun kehittämä teoria, joka viittaa kansalaisten sitoutumiseen valtion kanssa, kun se on integroitunut yhteiskuntaan, joka on valtion hallinnassa. Sitoumus symboloi, että Rousseau edustaa sitä sopimuksella.
Sosiaalisopimus viittaa siis symboliseen sopimukseen, joka tehdään kansalaisen ja valtion välillä. Ja kun henkilö kuuluu tiettyyn yhteiskuntaan, se sitoutuu sarjaan velvoitteita, jotka samalla tavalla antavat joitain oikeuksia. Näitä velvollisuuksia ja oikeuksia, jotka kansalainen hankkii liittyessään yhteiskuntaan, filosofi kutsui sosiaaliseksi sopimukseksi.
On huomattava, että kansalainen allekirjoittaa tämän sopimuksen implisiittisesti, kun hän liittyy yritykseen. Sopimusta sellaisenaan ei ole, mutta tässä tapauksessa se on symbolisesti edustettu eräänlaisena sopimuksena, koska se on kansalaisten ja valtion välinen sopimus. Tämä ei tarkoita sitä, että syntyessään hänen on allekirjoitettava sopimus liittymisestä tiettyyn yhteiskuntaan.
Sosiaalinen sopimus Se on filosofi Jean-Jacques Rousseaun teos, jonka elämä kehittyi koko 1700-luvun. Mutta samaa kysymystä käsittelivät aiemmin englantilaiset filosofit Thomas Hobbes ja John Locke. Tämän kysymyksen keskeinen teema on: Kuinka ihminen pääsee olemaan luonnon tilassa, jossa hänen nauttima vapaus on suurin; muodostaa valtion johtama ja ohjaama yhteiskunta, jossa vapautta rajoitetaan ja jossa se on palveluksessa olevan despotin palveluksessa?
Hobbes ja sosiaalinen sopimus
Hobbes oli filosofi, jonka työ ja ajattelu kehittyivät koko 1700-luvulla. Hän oli ensimmäinen nykykirjailija, joka käsitteli kysymystä sosiaalisesta sopimuksesta. Häntä pidetään myös absolutismin teoreetikkona, hän puolusti tarvetta luovuttaa osa vapaudesta ylemmälle yksikölle, joka varmistaisi sen kansalaisten turvallisuuden. Tähän visioon vaikutti sisällissodan aika, jonka hänen täytyi elää.
Hobbesille ihminen on paha, itsekäs ja itsenäinen olento. Mutta pelko saa heidät liittymään yhteen yhteiskuntaan. Luonnon tila on kuitenkin synonyymi sodan tilalle, jossa taistelu yksilöiden välisestä intressistä johtaa jatkuvaan jännitteeseen ja konfliktiin. Ihminen on tässä tilanteessa järjen kautta tietoinen siitä, että hän ei voi selviytyä jatkuvassa sotatilanteessa, mutta hänen on luotava yhteiset säännöt.
Mutta koska mikään ei takaa näiden lakien noudattamista, ne pohtivat tarvetta luoda suurempi kokonaisuus, joka on riittävän voimakas alistamaan ne, jotka rikkovat sovittua turvallisuutta. Näin valtio on luotu, ihmiset luopuvat osasta tahdostaan ja itsemääräämisoikeudestaan suojellakseen kokonaisuutta. Hobbes asettaa koko työnsä aikana myös rajat, jotka valtiolla on oltava, sekä yksilöiden oikeudet ja velvollisuudet.
Locke ja sosiaalinen sopimus
Locke, englantilainen filosofi, jonka työtä hän kehitti koko 1700-luvulla, antoi myös panoksensa sosiaaliseen sopimukseen ja valtion luomiseen.
Kirjoittajan mielestä ihminen luonnontilassa paljastaa todellisen olemuksensa, tämä on vapaus, tasa-arvo ja järkevyys. Toisin kuin Hobbesilla oli, Locke vahvistaa, että luonnossa ei ollut jatkuvaa sotaa, mutta miehet tekevät rauhanomaista yhteistyötä. Tämä johtuu siitä, että luonnollinen laki (vahingonkorvaus) estää ihmistä pahasta.
Syy miksi ihmisestä tuli yhteiskunta, oli puolustaa luonnonlakia, säilyttää yksityisomaisuus, työn tulos ja siitä johtuvat konfliktit. Mutta toisin kuin Hobbes, valtiolla, joka takaa luonnollisen oikeuden puolustamisen, ei ole absoluuttista valtaa, sen tehtävänä on oltava yksinomaan jokaisen yksilön oikeuksien ja vapauksien puolustaminen. Tästä syystä kirjoittaja kehittää ajatusta vallanjaosta.
Rousseau ja sosiaalinen sopimus
Ranskan vallankumouksen innoittanut sveitsiläinen ajattelija Rousseau ei vain mietiskele sosiaalista sopimusta, vaan kirjoitti myös kokonaisen, neljästä kirjasta koostuvan teoksen. Siinä hän antaa näkemyksensä siitä, kuinka ihminen on siirtynyt luonnon tilasta, jossa hän nautti vapaudesta, alistamaan kaikenlaisten oikeuksien sortavien tyrannilaisten järjestelmien alla. Siinä määritetään myös, miten valtion tulisi olla, sekä kaikki oikeuksia ja velvollisuuksia koskevat peruskysymykset.
Kirjoittajan mielestä ihminen ei ole koskaan elänyt luonnon tilassa, mutta tässä hypoteettisessa skenaariossa hänen olemuksensa voidaan erottaa, ihminen on hyvä ja onnellinen olento. Hänestä tulee yhteiskunnassa paha ja kurja olento. Luonnolliselle ihmiselle on myös ominaista, että hän on irrationaalinen, epäasianmukainen, vapaa ja tasavertainen muiden kanssa. Syy siihen, miksi heidän täytyi tulla yhteen ja luoda kumppanuuksia, oli niukkuus; luonnonkatastrofien ja väestönkasvun aiheuttamat.
Kun rikkaat ja etuoikeutetut miehet ovat yhdistyneet yhteiskuntaan, ne säätävät ja toimivat ihmisten välisten aineellisten erojen laajentamisen ja säilyttämisen puolesta. Siinä todetaan myös, että kansan suvereniteetti on ylin arvo, eikä mikään voi olla sen kanssa ristiriidassa. Tämä yleisen tahdon noudattaminen on syy joukkojen käyttämiin tyrannioihin yksilöitä ja vähemmistöjä vastaan.
