Poliittinen talous on taloustieteen ala, joka tutkii, miten hallitus tuottaa tuotannon, tavaroiden ja palvelujen jakelu, vaihto ja kulutus eri yhteiskunnissa.
Toisin sanoen tämä aihe analysoi, kuinka valtiot hallitsevat taloutta, ottaen huomioon sosiaaliset ja poliittiset muuttujat.
Toisella tavalla katsottuna voidaan myös sanoa, että tämä tiede tutkii poliittisen vallan ja maan talouden suhdetta.
Poliittisen talouden ominaisuudet
Poliittisen talouden piirteitä ovat:
- Se on monitieteinen tiede. Toisin sanoen analyysin tulisi sisältää paitsi taloudelliset muuttujat myös sosiologia ja politiikka.
- Se auttaa meitä ymmärtämään, miten hallitukset tekevät vero- ja rahapoliittisia päätöksiä.
- Tarjoaa laajemman näkemyksen maan taloushallinnosta. Siten sen avulla voimme ymmärtää, miksi valtio toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä, vaikka ne eivät olekaan tehokkaita tai kannattavia.
- Sillä on historiallinen painopiste, jossa otetaan huomioon edelliset ajatusvirrat selvittääkseen, missä he ovat onnistuneet epäonnistumaan ja / tai saamaan sen oikein.
Poliittisen talouden historia
Voidaan sanoa, että poliittinen talous syntyi merkantilismin kanssa 1500-luvulla. Tämän opin mukaan maat olivat rikkaampia, kun ne keräsivät enemmän jalokiviä. Tästä syystä kansojen oletettiin saavuttavan positiivisen kauppataseen.
Sitten, 1700-luvun loppupuolella, syntyi fysiokratia, joka väitti merkantilismiksi, että luonto, erityisesti maatalous, oli rikkauden lähde.
Myöhemmin 1700-luvulla ilmestyi Adam Smith, joka keskittyi ihmisen työhön rikkauden lähteenä. Hänen suosituksensa oli yleisesti, että valtio antaisi edustajien pyrkiä yksilöllisesti omaan taloudelliseen etuunsa. Tällä tavalla kollektiivi saavuttaisi myös parhaan mahdollisen tilanteen. Tätä ajanjaksoa kutsutaan klassisen poliittisen talouden ajaksi.
Sitten, 1800-luvulla, tulivat Karl Marx ja Friedrich Engels, jotka keskittyivät taloudellisten ylijäämien jakamiseen. Marx viittaa erityisesti kapitalistien omistamaan ylijäämään, jonka tuottavat työntekijät.
Marx selittää talousjärjestelmän tekemällä eron sosiaaliluokkien välillä ja huomauttamalla proletariaatin hyväksikäytön. Tätä vastaan hän väittää, että tuotantovälineiden (tuotantohyödykkeet) ei pitäisi kuulua yksityisiin virastoihin (kapitalistit), vaan valtioon.
Lopuksi voidaan sanoa, että on olemassa uusklassinen poliittinen talous, joka syntyi 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun välillä. Tämä rikkoo esimerkiksi kauppatavaran työvoima-arvoa ja väittää, että tavaroiden arvon määräävät tekijät, kuten niukkuus tai hyödyllisyyden arviointi.
Uusklassinen poliittinen talous ei keskity tavaroiden tuotantoon, vaan dynamiikkaan, joka sallii niiden vaihdon tasapainomarkkinoilla.