29: n kaatuminen oli finanssikriisi, joka tapahtui lokakuussa 1929 ja oli tuhoisin osakemarkkinoiden kaatuminen Yhdysvalloissa.
Sillä oli kauhistuttavia sosiaalisia seurauksia paitsi amerikkalaisille myös koko maailmalle. Sellainen oli sen vaikutus, että se aiheutti ankaran talouskriisin ajan, joka tunnettiin nimellä suuri masennus. Tässä artikkelissa aiomme analysoida kriisin alkuperää ja laajentumista. Voit myös katsella dokumenttia 29: n kaatumisesta.
29: n halkeaman alkuperä ja kehitys
Myrskyisissä kaksikymmentäluvuissa talous juurtui spekulaatioihin. Jo vuonna 1929 tilanne muuttui kestämättömäksi ja ns musta lokakuu merkitty a ennen ja jälkeen, kun osakemarkkinoilla tapahtui hirvittävä kaatuminen. Kaatuminen merkitsi pitkän taloudellisen masennuksen alkua Yhdysvalloissa, joka saavutti pahin hetkensä vuonna 1933.
Vuosien 1926 ja 1929 välillä reaalitalouden ja osakemarkkinoiden välillä oli yhä selvempi viive. Tämä oli tärkein syy, joka aiheutti Yhdysvaltain talouden romahduksen.
Kriisin kehitys kehittyi seuraavasti:
- Kaikki alkoi Euroopan markkinoiden sulkemisesta ja maatalouden hintojen laskusta. Hallitus ja pankit yrittivät torjua sitä tarjoamalla merkittävän määrän lainoja. Nämä toimenpiteet johtivat runsaasti lyhytaikaista pääomaa ja keinottelua varsinkin vuosina 1926–1929. Valitettavasti rahaviranomaiset eivät toimineet ajoissa keinottelun hillitsemiseksi.
- Lokakuun alussa 1929 investoinnit olivat nousussa. 24. lokakuuta puhkesi paniikki, osakemyynti kiihtyi ja 29. lokakuuta sama tapahtui uudelleen. Ongelmana oli, että osakkeiden kysyntä oli käytännössä nolla.
- Yksi osakemarkkinoiden kaatumisen ensimmäisistä seurauksista oli rahoitusjärjestelmän romahdus. Vuosien 1929 ja 1932 välillä maksujen keskeyttämisestä ilmoitettiin jopa 5096 pankkia. Pankkijärjestelmän romahdus vei monet kauppa- ja teollisuusyritykset konkurssiin, kun taas tavaravarastot kasautuivat, mikä johti hintojen merkittävään laskuun. Tämä hintojen lasku vaikutti erityisesti maatalousalaan, maatalouden hinnat laskivat elinkustannusten yläpuolelle, mikä johti maatalouteen omistautuneen väestön tuhoutumiseen.
- Taloudellisen toiminnan lasku johti työttömyyden nousuun. Vauras 1920-luku johti 1930-luvulle, jota leimasi amerikkalaisen yhteiskunnan köyhtyminen.
Kriisi saapuu Eurooppaan
29: n kaatumisen kauheat seuraukset menivät Yhdysvaltojen rajojen ulkopuolelle, ja niillä oli erittäin ankaria seurauksia Euroopan mantereella. Pankkitapahtumat saivat monet tallettajat valitsemaan kullan ja käteisen pankkitalletuksiin, mikä lamauttaa investoinnit.
Toisaalta hintojen lasku jätti myyjät vain vähän päätöksentekovaltaa, kun taas ostajat odottivat edelleen. Kaiken tämän lisäksi on lisättävä, että työttömyyden kasvu aiheutti kulutuksen vähenemisen, jolla yritykset lamauttivat investoinnit infrastruktuurinsa uudistamiseksi. Yhdysvaltojen vakavan taloustilanteen vuoksi kansainvälinen kauppa laski huomattavasti, varsinkin kun amerikkalaiset päättivät palauttaa sijoituksensa ulkomaille.
Jo vuonna 1931 kriisi oli kärsinyt heikentyneestä Euroopasta, ja amerikkalaisen pääoman kotiuttaminen oli aiheuttanut konkursseja itävaltalaisissa ja saksalaisissa pankeissa, kun taas Lontoon pörssissä vallitsi vakavia jännitteitä. Pohjois-Amerikan talouden romahtaminen aiheutti viennin Yhdysvaltoihin merkittävän vähenemisen, minkä seurauksena työttömyys lisääntyi myös Euroopassa.
Erilaisia reaktioita kriisiin
Aluksi toteutettiin deflaatiopolitiikkaa, jolla pyrittiin uuteen hintatasapainoon ja kertyneiden varastojen hävittämiseen. Näillä politiikoilla yritettiin saavuttaa tasapaino valtion menojen ja tulojen välillä, tarjota maalle vahva valuutta ja antaa tarjonnan ja kysynnän lain mukauttaa hintoja ilman valtion tarvetta puuttua asiaan.
Muita kehitettyjä toimenpiteitä olivat protektionistinen politiikka, joka saavutti huippunsa 1930-luvulla. Kansainvälistä kauppaa sääntelevien elinten puuttuessa oli helppo ottaa käyttöön markkinoita hajauttavia toimenpiteitä. Tuon ajan suurvallat palasivat takaisin itselleen, siirtomailleen ja taloudellisille vaikutusalueilleen, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan tapauksessa. Toisaalta britit päättivät devalvoida puntaa vuonna 1931, luopua kultastandardista ja verotuonnista vuonna 1932 tuontitullilain avulla. Jo vuonna 1935 britit onnistuivat saavuttamaan vuoden 1929 palkka- ja tuotantotasot.
Saksan kaltaiset teollisuusvallat, joilla ei ole siirtomaaimperiumia, kärsivät kriisin vaikutuksista ankarammin ja päätyivät autarkioon. Saksan talous oli militarisoitunut, tapahtui merkittävä asevarustus ja tilanne oli ihanteellinen kasvualusta Hitlerin valtaan vuonna 1933 tuoman ideologian, kuten natsismin, kukoistamiselle.
Yhdysvalloissa presidentti Hooverin toteuttamat toimenpiteet pahensivat talouden taantumaa. Presidentti Rooseveltin saapuminen oli kuitenkin raikasta ilmaa. Roosevelt yritti New Dealin avulla saada takaisin maatalousväestön tulot, ja teollisella tasolla hän asetti vähimmäispalkan, alensi viikoittaista työpäivää ja toteutti julkisten töiden ohjelman. Rooseveltin New Deal ei kuitenkaan ollut kiistaton, sillä vuonna 1937 yksityiset investoinnit olivat edelleen 30% pienemmät kuin vuonna 1929. Talouseliitit katsoivat, että tämä talouspolitiikka oli liian seurustelevaa, mutta sen parantamisen vuoksi sosiaali- ja työvoima oli menestys amerikkalaisille työntekijöille.
Ranska toteutti Yhdysvaltojen hallituksen toimesta ohjelman väestön ostovoiman palauttamiseksi. Siten toteutettiin toimenpiteitä palkkojen nostamiseksi ja viikoittaisen työpäivän alentamiseksi työttömyyden tason laskemiseksi. New Dealin tavoin sosialistisen Léon Blumin kansanrintaman talouspolitiikka jätti suuria saavutuksia sosiaalialalla, vaikkakin paljon vaatimattomampia vaikutuksia talousalalla.
1973 öljykriisi