Viimeisten 15 vuoden aikana 89% kaikista sijoitusrahastoista Yhdysvalloissa ei ole kyennyt voittamaan S&P Composite 1500: ta. Tässä artikkelissa näemme, kuinka rahastot ovat kehittyneet luokittain, ja selitämme yksinkertaisella tavalla, mitä tulkinta näistä numeroista.
Olisi virhe ajatella, että minkä tahansa sijoitusrahaston ja kaiken sijoitusvälineen tavoite on saavuttaa mahdollisimman suuri tuotto. Todellisuudessa on monia reunoja, se on monitekijäinen ja piilottaa erilaiset vivahteet.
Tämän keskustelun laajuus ja monimutkaisuus huomioon ottaen pysymme kuitenkin riskin ja tuoton suhteessa. Toisin sanoen samalle kannattavuudelle valitsemme vaihtoehdon, jolla on vähemmän volatiliteettia. Käsite, jota sijoittajat yrittävät käyttää riskin synonyyminä, vaikka ne eivät olekaan samat eivätkä edes lähellä.
Olkoon niin, teollisuus, tutkimustyöt ja sijoittajat olettavat yleensä, että näin on. Toisin sanoen volatiliteetti ja riski ovat samat. Joten selityksen yksinkertaistamiseksi sopeudumme Nobelin palkittujen, kuten Harry Markowitzin tai William Sharpen, tukemaan riskikäsitteeseen.
Tehtyään yllä selvästi, tässä artikkelissa näemme kuinka monta sijoitusrahastoa on saavuttanut enemmän kannattavuutta kuin vertailuindeksit, jotka he olivat asettaneet voittamaan. Jos et tiedä mikä vertailuarvo on, tutustu täältä ja tutustu sijoitusrahaston käsitteeseen täällä.
Mitä tietoja vertailuindeksi tai vertailuarvo tarjoaa?
Oletamme, että et voi (tai ei pidä) verrata kahden eri varoihin sijoittavan rahaston tuottoa. Esimerkiksi emme voi (tai meidän ei pitäisi) verrata kiinteään tuottoon sijoittavaa rahastoa osakkeisiin sijoittavaan rahastoon. Mutta mitä voimme tehdä, on verrata joukkovelkakirjoihin sijoittavaa rahastoa joukkolainamarkkinoiden vertailuarvoon tai osakerahastoa osakemarkkinoiden vertailuarvoon.
Kun vertaamme sitä, tiedämme, toimiiko rahasto paremmin vai huonommin kuin vertailuindeksi, eli onko se tavoitteensa mukainen vai ei. Lisäksi rahastot ilmoittavat esitteessään yleensä, mihin indeksiin ne aikovat verrata.
Yllä olevan lyhyen keskustelun antamat tiedot ovat kriittisiä. Miksi? Koska voimme sijoittaa suoraan rahastoihin, jotka toistavat indeksin pienemmillä kustannuksilla, mitä järkeä olisi sijoittaa sijoitusrahastoon, joka ei kykene ylittämään indeksiä ja aiheuttaa myös paljon korkeammat kustannukset?
Jälleen on vivahteita, jotka voisivat perustella korkeampien kustannusten maksamisen alemmasta kannattavuudesta. Esimerkiksi sijoitusrahasto, joka saavuttaa vähemmän kannattavuutta, mutta on paljon vakaampi (vähemmän epävakaa). Toisin sanoen, että sen riski-tuotto-suhde on korkeampi kuin vertailuarvon.
Kuinka monta rahastoa ylittää indeksin?
Tiedot 31.12.2019 osoittavat, että edellisten 15 vuoden aikana 89% osakerahastoista ei kyennyt voittamaan vertailuindeksiä S&P Composite 1500.Vaikka tämä indeksi on hyvin yleinen, tietojen mukaan tämä prosenttiosuus voi olla jopa korkeampi, kun verrataan luokittain.
Seuraava taulukko osoittaa niiden sijoitusrahastojen prosenttiosuuden Yhdysvalloissa, jotka eivät ylittäneet vertailuarvoa eivätkä siten saavuttaneet päätavoitettaan.
Kuten yllä olevasta taulukosta voidaan nähdä, rahastoluokasta riippumatta, parhaassa tapauksessa (Large-Cap Value Funds), 81% rahastoista ei voittanut vertailuarvoa viimeisten 15 vuoden aikana.
Toisaalta korkosijoitusrahastojen osalta todellisuus ei ole kovin erilainen pitkällä aikavälillä.
Yllä olevien tietojen tarkastelun jälkeen syntyy kaksi kysymystä.
- Ottaen huomioon, että tiedot vastaavat Yhdysvaltoja, ovatko tulokset samanlaisia muilla mantereilla?
- Ja toisaalta, jos otetaan huomioon riski-tuotto-suhde, muuttuvatko tulokset?
Ensimmäiseen kysymykseen vastaamalla SPIVA-tulosten mukaan Euroopassa on paljon yhtäläisyyksiä.
Ja toisessa kysymyksessä, joka koskee riski-tuotto-kysymystä, suurimmalla osakeosuusrahastoilla on huonompi riski-tuotto-suhde kuin niiden indeksit. Itse asiassa, kun palkkiot diskontataan (palkkiot pois lukien), tulokset ovat vielä synkemmät.
Ja jälleen kerran korkosijoitusrahastojen paluu riskeihin palkkioineen on hyvin samanlainen. Vaikka on totta, että palkkioiden bruttotulokset ovat silmiinpistäviä.
Lopuksi voidaan miettiä, onko riski-tuotto-suhde niin synkkä Euroopassa. Kuten tämä SPIVA-asiakirja osoittaa, vastaus ei ole kovin erilainen kuin edellä kommentoitiin.
Yhteenvetona voidaan todeta, että 80-90% varoista ei pysty ylittämään vertailuarvoa. Ei Yhdysvalloissa, ei Euroopassa. Ja ikään kuin tämä ei olisi tarpeeksi, tiedot osoittavat myös, että aktiivisten sijoitusrahastojen korkeammat hallintokustannukset eivät ole perusteltuja paremman riski-tuotto-suhteen ansiosta. Siksi ei ole yllättävää, että jopa Warren Buffett, joka on kaikkien aikojen parhaita sijoittajia, suosittelee indeksoitua passiivista hallintaa, joka yksinkertaisesti yrittää toistaa indeksin eikä voittaa sitä, mikä vähentää merkittävästi perinteisten sijoitusrahastojen omaavien yritysten analyysikustannuksia. .