Sekoitetalous on taloudellisen organisaation järjestelmä, jossa yksityisen sektorin toiminta yhdistetään julkisen sektorin toimintaan, joka toimii edellisen sääntelijänä ja korjaajana.
Sekataloudessa suurin osa taloudellisista päätöksistä ratkaistaan myyjien ja kuluttajien vuorovaikutuksessa markkinoilla (kysynnän ja tarjonnan laki). Valtiolla on kuitenkin olennainen täydentävä rooli.
Siksi tässä sekoitetussa järjestelmässä suurimman osan päätöksistä tekevät talouden yksityiset edustajat (kotitaloudet ja yritykset), jotka päättävät mitä, miten ja missä tuottaa. Samalla on kuitenkin olemassa valtion toimia, jotka kattavat markkinoiden toimintapuutteet, kuten väestön tarjoaminen julkishyödykkeille tai varojen jakaminen verojen ja tukien avulla oikeudenmukaisemman yhteiskunnan luomiseksi.
Sekoitetalous on sekoitus talouden perussysteemien kahta ääripäätä:
- Kapitalistinen talous
- Suunniteltu talous
Ensimmäisessä tapauksessa vapaat markkinat ovat välttämätön mekanismi talouden kolmen peruskysymyksen (mitä, miten ja kenelle tuottaa) ratkaisemiseksi. Toisaalta valtio vastaa keskitetysti näihin kysymyksiin. Tällä tavoin ja toimijoiden yhdistelmän ansiosta kahden edellisen järjestelmän rajoituksia pienennetään tai korjataan.
Valtion rooli sekataloudessa
Sekataloudessa valtiolla on keskeinen rooli. Seuraavassa kuvataan sen päätoiminnot:
- Oikeudellinen kehys: Valtion on luotava ja varmistettava lakikehys, jotta markkinat voivat toimia hyvin. Siten se esimerkiksi varmistaa yksityisoikeuksien olemassaolon ja puolustamisen, luo kanavat erimielisyyksien ratkaisemiseen jne.
- Säätö: Valtio puuttuu asiaan, kun markkinoilla on toimintapuutteita, jotka estävät tehokkaan tuloksen saavuttamisen. Esimerkiksi kun on olemassa julkisia hyödykkeitä, kuten maanpuolustus, valtio on vastuussa resurssien keräämisestä ja palvelujen tarjoamisesta. Sääntelyn on noudatettava tiettyjä periaatteita, jotta se olisi tehokasta.
- Paranna tulonjakoa: Valtio pyrkii saavuttamaan tasa-arvoisemman jakelujärjestelmän tai ainakin varmistamaan vähimmäismäärän, jotta ihmiset voivat selviytyä.
- Se on vastuussa joidenkin tavaroiden ja palveluiden tuotannosta: Valtio varmistaa joko itse tai tekemällä sopimuksia yksityisistä yrityksistä sellaisten tuotteiden ja palvelujen toimittamisen, jotka ovat välttämättömiä ihmisille, mutta jotka eivät ole kannattavia yrityksille. Esimerkiksi jotkut hallitukset ovat vastuussa puhelinpalvelujen tarjoamisesta eristetyillä alueilla.
- Markkinahäiriöt: Nämä ovat tilanteita, joissa markkinat eivät pysty jakamaan resursseja tehokkaasti (katuvalaistus, viemäröinti jne.)
Esimerkki sekataloudesta
2000-luvulla valtaosalla maista on sekatalous, joka saattaa olla lähempänä markkinataloutta tai suunnitelmataloutta, mutta siinä on aina vähän molempia.
Esimerkki sekajärjestelmästä on ns. Hyvinvointivaltio. Tämän järjestelmän mukaan suurin osa taloudellisista päätöksistä tehdään markkinoilla, mutta valtio kehittää joukko toimia sosiaalisten ja jakelutavoitteiden saavuttamiseksi. Yleensä valtio käyttää osan talousarviostaan varmistaakseen, että kaikilla kansalaisilla on vähimmäismäärä resursseja ihmisarvoiseen elämiseen. Näitä resursseja ovat yleensä: (i) terveydenhuolto, (ii) peruskoulutus, (iii) asuminen, (iv) ruoka ja (v) raha työttömyyden tai vanhuuden aikana.
Sekatalouden kehitys
Toisen maailmansodan jälkeen ja ottaen huomioon kahden nykyisen talousjärjestelmän: markkinatalousjärjestelmän ja keskitetyn suunnittelun asettamat rajoitukset, useimmissa Länsi-Euroopan maissa alettiin soveltaa uutta järjestelmää, sekatalouden järjestelmää, jolla pyritään yhdistää kahden muun edut.
Sekoitetalous 2000-luvulla
Tällä hetkellä suurin osa maailman talouksista on valinnut sekatalouden järjestelmän. Kaikki yhdistävät molemmille järjestelmille tyypillisiä elementtejä, vaikka valtion väliintuloaste on joissakin hyvin erilainen kuin toisissa.
Esimerkiksi Euroopan talouksissa valtion roolilla on taipumus olla suurempi painoarvo kuin Pohjois-Amerikassa. Toisaalta sellaisissa talouksissa kuin Kiina, jota pidetään suunniteltuna, vaikka valtio onkin päähenkilö, markkinatoiminta on sallittua tietyillä alueilla ja aloilla. Näin ollen päädyt myös yhdistämään näiden kahden järjestelmän elementit.
Yleensä puhumme markkinatalouksista viitatessamme niihin, joissa markkinamekanismien toiminta on hallitsevaa ja suunniteltua, niihin, joissa suurin osa taloudellisista päätöksistä perustuu valtion toimintaan; mutta käytännössä kaikki (tai valtaosa) nykyisistä talouksista yhdistävät molempien osatekijät ja ovat siten sekatalouksia.
