Vakaus- ja kasvusopimus on joukko sääntöjä, jotka pannaan täytäntöön Euroopan unionissa (EU). Sen tavoitteena on estää tiettyjen talouspolitiikkojen kielteiset vaikutukset, lähinnä finanssipolitiikassa.
Yleensä tämän sopimuksen sääntöjen tarkoituksena on estää julkisia talousarvioita liiallisesta alijäämästä. Lisäksi on tarkoitus, että julkinen velka ei aiheuta maalle suurta taakkaa.
Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteet
Sopimuksen tavoitteita ovat:
- EU: n jäsenet miettivät keskipitkän aikavälin budjettitavoitteensa joka kolmas vuosi. Vaikka hallitus voi tehdä sen useammin, jos maassa on edessään rakenneuudistus, jolla on suuri vaikutus julkiseen talouteen.
- Menojen vertailuarvo vahvistettiin. Tämän indikaattorin mukaan julkisten menojen kasvun, joka ylittää maan keskipitkän aikavälin potentiaalisen talouskasvun, on oltava yhtäpitäviä toimenpiteiden kanssa, jotka mahdollistavat valtiovarain kasvattaa tuloja.
- Euroopan komissio antaa neuvoja EU: n hallituksille, jotta ne voivat saavuttaa keskipitkän aikavälin tavoitteensa.
Sopimuksen historia
Vakaus- ja kasvusopimus koostuu Eurooppa-neuvoston päätöslauselmasta (hyväksytty vuonna 1997) ja kahdesta neuvoston asetuksesta, jotka on päivätty 7. heinäkuuta 1997. Yksi niistä viittaa talousarvioiden valvontaan ja toinen, jossa yksityiskohtaisesti käsitellään liiallisten alijäämät.
Näitä kahta asetusta muutettiin vuonna 2005 keskustelun jälkeen niiden täytäntöönpanosta. Sitten vuoden 2008 talous- ja finanssikriisin myötä paljastui puutteita, jotka johtivat tuolloin voimassa olevan sääntelykehyksen uudelleentarkasteluun.
Siten EU vahvisti taloushallintoa kahdeksalla asetuksella ja kansainvälisellä sopimuksella. Niistä erottuvat seuraavat:
- Sisällytettiin kattavampi seurantajärjestelmä havaitsemaan ongelmat, kuten kiinteistökuplat tai heikentynyt kilpailukyky ajoissa.
- Euroalueelle sovittiin uudesta valvontasyklistä esittelemällä maiden talousarviosuunnitelmat Euroopan komissiolle joka syksy. Vaikka poikkeus tehdään maille, joilla on makrotalouden sopeutusohjelmia.
- Vuonna 2012 allekirjoitettiin vakaus-, koordinointi- ja hallintotapa ("budjettisopimus"), jossa otettiin käyttöön tiukempia finanssipoliittisia toimenpiteitä kuin alkuperäisessä vakaus- ja kasvusopimuksessa.
Lisäksi Euroopan komissio julkaisi tammikuussa 2015 suuntaviivat nykyisten sääntöjen täytäntöönpanolle vakaus- ja kasvusopimuksen puitteissa.