Vuoden 2008 finanssikriisillä oli erittäin ankaria vaikutuksia ympäri maailmaa. Kreikka ja Islanti olivat kaksi maata, jotka kärsivät kriisin tuhoista erittäin vakavasti.
Kreikka ja Islanti Tango lähestyivät kriisistä poistumista hyvin eri tavoin. Siksi monet katsovat Islantia ja ihmettelevät: Kuinka islantilaiset pääsivät ulos suosta?
Vaikka Islanti onnistui toipumaan kriisistä nopeasti palaten voimakkaaseen talouskasvuun, Kreikka on kokenut koettelemuksia. Islantilaiset pystyivät palauttamaan nopeasti IMF: n taloudellisen tuen, kun taas Kreikka joutui toteuttamaan ankaria sopeutusohjelmia. Yksi Islannin menestyksen avaimista näyttää olevan se, että heillä on kyky devalvoida oma valuuttansa, kun taas Kreikalla ei ole valvontaa euroon liittyvissä päätöksissä.
Toisaalta toinen tekijä, jota ei pidä unohtaa, on se, että Islannin ulkomainen velka oli yksityisen sektorin käsissä. Päinvastoin, Kreikan tapauksessa velka oli valtion käsissä, koska Kreikka oli pudonnut pitkään julkisen talouden alijäämän ja korkean julkisen velan kanssa.
Islannin kuplan alkuperä
Islanti, pieni ja rauhallinen maa, jossa on hieman yli 300 000 asukasta, oli kokenut makean taloudellisen ajan. Sen taloudellinen toiminta perustui metsästykseen, kalastukseen ja alumiiniin. Sen talouden ytimessä oli kuitenkin piilevä vaara. Puhumme siitä, että vuonna 2009 islantilaisten pankkien velat olivat yhteensä 86 000 miljoonaa dollaria verrattuna Islannin BKT: hen, joka oli 13 000 miljoonaa dollaria.
Joten Islanti oli edessään iso kupla. Mutta miten tämä kupla oli taottu? Suuri määrä sijoittajia päätti hankkia erittäin matalan koron jenilainoja (käytännössä nolla) islantilaisiin joukkolainoihin sijoittamiseksi. Islannin pankit alkoivat siis tarjota korkeita korkoja houkutellakseen euromääräisiä talletuksia. Islantilaiset pankit olivat huomanneet mehevän liiketoiminnan, ja IceSave tai Kaupthing Edge kaltaiset pankit houkuttelivat monien Ison-Britannian ja Alankomaiden kansalaisten investointeja.
Ulkomaisen pääoman saapuessa luotot virtasivat hyvin helposti, Islannin talous nousi näyttävästi ja rahoitusalalle luotiin monia työpaikkoja. Jopa Islannin kruunun arvo nousi ja islantilaisten ostovoima kasvoi.
Kuplan puhkeaminen
Ennen Lehman Brothersin katastrofaalista romahtamista Islannin pankkitoiminnassa havaittiin kuitenkin ensimmäiset romahtamisen merkit. Islannin kruunun arvo romahti inflaation noustessa dramaattisesti. Jo syyskuussa 2008, kun Lehman Brothers romahti lopullisesti, katastrofi tuli tuntuvaksi Islannin pankeilla. Islannin kriisin tutkimuksesta vastaavan Gudrun Johnsenin mukaan 97% pankeista meni konkurssiin vain kolmessa päivässä.
Maa joutui taantumaan. Islannin talous hajosi nopeasti ja mielenosoitukset menivät kaduille. Sosiaaliset levottomuudet, kansalaisten mielenosoitukset ja Islannin kruunun romahtaminen johtivat lopulta silloisen pääministerin Geir Haarden eroon.
Kriisi
Tällaisessa ankarassa tilanteessa perinteinen ratkaisu ehdotti yksityisten pankkien puuttumista julkisin varoin kansantalouden romahduksen välttämiseksi. Tämäntyyppiset toimenpiteet ovat kuitenkin hyvin epäsuosittuja, kun otetaan huomioon, että kansalaiset ovat raivoissaan nähdessään, kuinka heidän rahoillaan säästetään pankkeja, jotka ovat joutuneet konkurssiin vastuuttoman hallinnon takia. Joten mitä islantilaiset tekivät?
Islannin pankkisektori
Islannin taloudelle ei yksinkertaisesti ollut mahdollista toteuttaa koko rahoitusalaa. Kuten olemme nähneet, pankkien paino oli paljon suurempi kuin reaalitaloudessa. Sen sijaan, että Islannin hallitus pelastaisi juuri maksamatta olleita pankkeja, kuten Glitnir ja Kaupthing, se perusti uusia pankkeja ottamaan vastaan epäonnistuneiden yhteisöjen varat ja velat. Tuolloin Islannin kriisin aiheuttaneet pankkiirit vangittiin huolimattomuudesta.
Islannin viranomaiset sitoutuivat varmistamaan kansallisen väestön säästöt, vaikka ulkomaalaisten säästöjä ei taattu. On syytä muistaa, että suuri määrä brittejä ja hollantilaisia oli sijoittanut islantilaisiin yksiköihin. Lukujen mukaan britteillä oli noin 5000 miljoonaa euroa talletuksia noin 1 500 miljoonalle hollantilaiselle. Tämä tarkoitti, että ulkomainen pääoma oli jäädytetty. Tällaisessa tilanteessa Iso-Britannia ja Alankomaat sitoutuivat korvaamaan Islannissa loukkuun joutuneiden kansalaisten säästöt. Lopuksi Alankomaat ja Yhdistynyt kuningaskunta pääsivät sopimukseen Islannin kanssa ja pysyivät ensisijaisina velkojina IceSaven kaltaisten pankkien selvitystilassa. Tammikuussa 2016 islantilaiset onnistuivat lopettamaan Ison-Britannian ja Alankomaiden kanssa velkansa.
Valuutan devalvaatio
Toinen erittäin tärkeä huomioitava seikka on se, että Islannilla, toisin kuin Kreikassa, oli määräysvalta omassa valuutassaan. Islantilaiset turvautuivat siten valuutan devalvointiin, jolloin hinnat olivat kilpailukykyisempiä ja houkuttelevampia ulkomaalaisille. Päinvastoin, Kreikka ei kyennyt vaikuttamaan millään tavalla euron arvoon.
Palataan Islannin kruunun devalvaatioon. Vienti väheni, kun taas tuonti osoittautui kalliimmaksi. Islannin kilpailukykyiset hinnat puolestaan johtivat suurempaan turistivirtaan, mikä merkitsi matkailualan kasvavaa painoarvoa Islannin taloudessa.
Vaikka on totta, että Islanti poistui kriisistä nopeammin kuin muut suuret Euroopan maat, kriisillä oli myös ankara vaikutus väestöön, jonka oli alkuvuosina kohdattava työttömyyden tuskalliset seuraukset.