Latinalaisen Amerikan hallitusten soveltama finanssipolitiikka on keskittynyt talouksien vapauttamiseen ja alhaiseen finanssipaineeseen. Korkea korruptiotaso tukahduttaa kuitenkin edelleen alueen taloudellista kehitystä.
Latinalainen Amerikka on alue, jolle, vaikka se mukauttaa julkista politiikkaansa uuden geopoliittisen skenaarion edellyttämään uuteen taloudelliseen ja poliittiseen kehykseen, on aina ollut ominaista melko kevyt finanssijärjestelmä. Latinalaisessa Amerikassa, jos tarkastelemme alueen eri maiden verorasituksesta kerättyjä tietoja, voimme nähdä, kuinka keskimäärin puhumme melko maltillisesta verotaakasta.
Kuten kaikessa taloustieteessä, puhumme maltillisesta finanssipaineesta, joka johtuu siitä, että toisin kuin muissa maissa, kuten OECD: n muodostavissa maissa, Latinalaisen Amerikan finanssipaine on matalampi. Latinalaisessa Amerikassa julkisen talouden paine on keskimäärin noin 23 prosenttia bruttokansantuotteesta (OECD), kun taas OECD-maissa keskiarvo on noin 34 prosenttia suhteessa BKT: hen.
Kuten näemme, yksi keskiarvo on hyvin kaukana toisesta. Meidän on kuitenkin pidettävä mielessä, että puhumme keskimäärin maista, jotka muodostavat Latinalaisen Amerikan, Keski-Amerikan ja Karibian, koska kaikkien jäsenalueiden joukossa voimme havaita suuria eroja yhden ja toisen jäsenvaltion verorasitusasteiden välillä. muut. Vielä yksi näyte alueen aiheuttamasta eriarvoisuudesta.
Veropaine Latinalaisessa Amerikassa
Jos otamme suurennuslasin esiin ja tarkkailemme yksilöllisyyksiä, esimerkiksi Peru, jonka verorasitus on 16 prosenttia, tai Dominikaaninen tasavalta, jossa on 13,7 prosenttia, ovat esimerkkejä maista, joissa verorasitus on selvästi pienempi kuin muilla alueilla, kuten Kuubassa, jossa verotaakka on lähellä 42 prosenttia suhteessa BKT: hen. Niiden ääripäiden erityispiirre, joissa myös Argentiinan tai Brasilian kaltaiset maat voivat olla kyyhkyset, joiden verorasitus on yli 30% suhteessa BKT: hen.
Toinen erikoinen tapaus, mutta kolikon vastakkaisella puolella, on Guatemalan tapaus. Jos tarkastelemme Dominikaanisen tasavallan tai Perun tapauksia, alueiden talouskasvua ja taloudellista toimintaa koskevat luvut tukevat sovellettua finanssipolitiikkaa. Puhumme kahdesta maasta, joiden kasvu on ollut suurinta viime vuosina. Lisäksi erityisesti Dominikaaninen tasavalta on maan talouskasvun nopein maa.
Guatemalan tapaus on kuitenkin hyvin erilainen, koska niin alhaisen julkisen talouden paineen saavuttamiseksi maa käy läpi mutkikkaan taloudellisen tilanteen, joka kokee äärimmäisen köyhyyden ja johtaa ihmisten massiiviseen muuttoliikkeeseen naapurimaihin yrittäen paeta maasta, jossa nälkä, samoin kuin alueella koettu epävarmuus. Tästä syystä ensi silmäyksellä ei ole ymmärrettävää, miten maa, josta puuttuu tällaisia peruspalveluja, puolestaan soveltaa finanssipolitiikkaa, joka ei a priori yritä lieventää tilannetta.
Toisella näkökulmalla ja jossa maan soveltama politiikka voisi olla perusteltua, on houkutella ulkomaista pääomaa. Toisin sanoen Latinalainen Amerikka on alue, jolle on ominaista jäsenmaiden riippuvuus ulkomaisista investoinneista. Löysän finanssipolitiikan soveltamistilanteessa voisimme ymmärtää sen kannustimena houkutella ulkomaisia investointeja ja yrityksiä maahan, jotta vain tällä tavalla voimme perustella mainitut toimenpiteet.
Alueen piilotettu verotus
Latinalaisen Amerikan ongelma, joka on aina edustanut sen talouden "mustaa kättä", on ollut korruption ongelma tai ilmiö maissa. Puhumme matalasta verotuksesta joillakin alueilla, vaikka on huomattava, että maiden esittämät verorasitusasteet eivät sisällä piilotettua verorasitusta, korruptiosta johtuvia piilotettuja verokantoja, jotka, kuten on ilmeistä, tarjoavat lisäarvoa kustannukset maan kansalaisille.
Alueen muodostavien maiden korruptioindeksejä mittaavan luokituksen mukaan esitetyt tulokset painottavat jälleen kerran Guatemalan merkittävää ja utelias tapausta. Kuten sanon, utelias, yksi Latinalaisen Amerikan korkeimmista korruptiomaisista maista. Maa, joka soveltaa matalaa verotaakkaa, mutta tukee samalla koko alueen korkeinta korruptioprosenttia.
Guatemalan ohella ovat Venezuela, Nicaragua tai Meksiko. Kuten sanoin, monimutkainen uteliaisuus, koska nämä maat mainitsivat Nicaraguaa lukuun ottamatta, muilla on kohtalaisen alhainen finanssipaine. Venezuelassa tämä on 14,4 prosenttia suhteessa BKT: hen, kun taas Meksikossa verorasitus on 16,2 prosenttia. Kuten olen aiemmin sanonut, kaikki tämä tietysti ottamatta huomioon korruptiota, kurinalaisuutta, jossa nämä maat täyttävät sijoituksen kärjen.
Näiden maiden korkea korruptio vaikeuttaa luonnollisesti talouden asianmukaista toimintaa ja painaa kaiken maan edistymisen. Korruptio, jota on vaikea torjua, koska monet Latinalaisen Amerikan kansalaiset pitävät korruptiota päivittäisenä tapana pystymättä esittämään taistelua lopettamiseksi. Näin on, että edellä mainittujen kaltaisissa maissa demokratia on vaarassa kadota yksinkertaisesti siksi, että hallitus on maan suurin korruption lähde.
Mustalla taloudella on erittäin tärkeä rooli
Jos puhumme epävirallisesta taloudesta tai maanalaisesta taloudesta, tiedot yllättävät meidät melkoisesti, koska katsotaanpa mitä aiemmin sanoimme. Latinalaisessa Amerikassa, toisin kuin OECD-maissa, julkisen talouden paine oli erittäin matala ja kohtalainen. Jos tarkastelemme kuitenkin Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) toimittamia viimeisimpiä tietoja epävirallisesta taloudesta Latinalaisen Amerikan alueella, keskiarvo on liian korkea ja hyvin kaukana OECD-maiden vastaavasta.
OECD: n pimeä talous on keskimäärin 18 prosenttia tai Euroopassa keskimäärin 22 prosenttia. Latinalaisen Amerikan maanalaisen talouden keskimääräinen keskimääräinen taso on 40% suhteessa BKT: hen. Kyse on alueen maiden upotetusta taloudesta, jonka osuus bruttokansantuotteesta on lähes puolet. IMF: n mukaan Latamissa työskentelee noin 130 miljoonaa ihmistä epäsäännöllisessä tilanteessa, kun taas Bolivian kaltaiset maat osoittavat huikeat 62% BKT: stään maanalaisena taloutena.
Jos palaamme Guatemalan tapaukseen, muistakaamme, että puhuimme yhdestä alueen alhaisimmista finanssipaineista. Jos kuitenkin viitataan Maailman talousfoorumin (WEF) vuonna 2016 toimittamiin arvioihin, maan maanalainen talous saavutti 70% BKT: sta. Kuten voimme nähdä, maanalainen talous on lähes kolme neljäsosaa (3/4) maan taloudesta. Tilanne, joka matalasta finanssipaineesta huolimatta vaikeuttaa alueen maiden taloudellista kehitystä.
Puhumattakaan finanssipolitiikasta, indikaattorista, joka antaisi toisen täydellisen vertailevan artikkelin ja joka valaisisi asiaa.