Venezuelan keskuspankki menettää rahaa seteleitä painettaessa
Venezuela on edelleen jaettu kahteen puoliskoon. Ne, jotka tukevat Juan Guaidóa, ja ne, jotka tukevat Nicolás Maduroa. Samalla kansainväliset voimat yrittävät asettua itseään ja nähdä, minkä päätöksen he tekevät tältä osin. Loputtoman ratkaisujen etsinnän ja liian pitkään vaikuttavan konfliktin välillä talous on edelleen kaaoksessa.
Kuten olemme jo todenneet laajassa Venezuelan talouden analyysissä, meillä on ennennäkemätön tilanne. On kuitenkin toivottavaa, että tilanne jatkuu, ellei tärkein poliittinen ja sosiaalinen ratkaisu etene tietyn suuntaisesti.
Siihen asti Venezuelan talous vaeltaa edelleen ja tarjoaa meille tietoja, joita analysoimme tänään. Data, muuten, jota yritetään kääntää rahapolitiikalla, jolla näyttää olevan vähän menestystä.
Setelit-lautasliina ja almut siirtona
Venezuelan rahamarkkinoiden nykytilanne on niin dramaattinen, että se on saavuttanut ääripäitä, joita vasta muutama vuosi sitten oli mahdotonta kuvitella 2000-luvun länsimaissa. Esimerkiksi vuonna 2016 Wall Street Journal julkaisi artikkelin, jonka mukaan värillisen valokopion hinta Caracasissa (100 bolivaria) vastasi suurinta setelilaskua. Saapuminen samoilla linjoilla siinä määrin, että muut olivat arvokkaampia kuin painettu paperi kuin nimellisarvoltaan. Sama sanomalehti julkaisi myös valokuvan, jossa venezuelalainen ilmestyi käärimällä empanadaa 2 bolivar-setelillä, jonka arvo oli vähemmän kuin lautasliina.
Myöskään valtiota ei ole vapautettu ongelmista tässä suhteessa. Jos hyperinflaatio päätyi aiheuttamaan syviä vääristymiä yksityisen sektorin taloudessa, myös yleisö on kärsinyt voimakkaasti käteisvarojen kasvavasta kysynnästä.
Venezuelan keskuspankilla on ollut vaikeuksia maksaa seteleiden painamiseen liittyviä kustannuksia
Itse asiassa tilanne on tullut niin kriittiseksi Venezuelan keskuspankille itselleen, että vuonna 2017 sillä alkoi olla vaikeuksia maksaa seteleiden liikkeeseenlaskusta aiheutuvia kustannuksia. Koska suurin osa on valmistettu Yhdysvalloissa rajoitetun paikallisen tuotantokapasiteetin vuoksi. Näin rahaviranomaiset joutuivat maksamaan noin 20 senttiä jokaisesta setelistä. Tämä, vaikka useimmilla niistä oli nimellisarvo pienempi kuin tämä luku. Toisin sanoen heillä ei ollut rahaa edes rahan tulostamiseen.
Heillä ei ollut rahaa edes rahan tulostamiseen.
Kassapula tuli niin teräväksi, että venezuelalaiset ovat joutuneet turvautumaan kaikenlaisiin tapahtumiin selviytyäkseen jokapäiväisessä elämässään. Yksi ensimmäisistä oli välittäjien esiintyminen, jotka onnistuivat saamaan haltuunsa suuren määrän lippuja ja myymään ne jopa 500 prosentin palkkioilla hyödyntäen väestön tarvetta saada keinot maksaa perustarpeet. Samanaikaisesti, kuten usein tapahtuu kaikissa rahakaosotilanteissa, vaihtokauppa näyttää palanneen voimakkaammin kuin koskaan, eikä ole enää epätavallista löytää sitä kaikenlaisissa taloudellisissa liiketoimissa.
Lopuksi jotkut ovat turvautuneet harvoihin maassa käytössä oleviin sähköisiin maksutapoihin. Siihen asti, että monet kirkkoon menevät venezuelalaiset maksavat alamusiikkinsa pankkisiirrolla.
