Ajatelkaamme seuraavaa lukua: 120 miljoonaa tonnia elektroniikkaromua vuoteen 2050 mennessä. Puhumme yli 4500 Eiffel-tornin painosta. Seuraavaksi suljetaan silmämme ja kuvitellaan sähköjätevuoria silmän ulkopuolella. Ei ole epäilystäkään siitä, että maailmalla on ratkaiseva haaste ja vastaus on kiertotaloudessa.
Kuten kollegamme Francisco Coll selitti hyvin artikkelissaan "Davosin talousfoorumin kohokohdat 2019", kohtaamiemme suurten haasteiden joukossa ovat kestävä kehitys ja ympäristön säilyttäminen. Näiden haasteiden mukaisesti sähköisen jätteen ongelman ratkaiseminen on kriittistä.
Elektroniikkaromu, ympäristöongelma
Sähköinen jäte ei kuitenkaan ole tulevaisuuden kysymys, vaan pikemminkin ongelma, johon on puututtava nyt. Todiste siitä, että tällä hetkellä tällaista jätettä syntyy 50 miljoonaa tonnia. Kaikella tällä on erittäin vakavia vaikutuksia ympäristöön ja talouteen.
Tällä hetkellä kuitenkin vain 20% tällaisesta jätteestä kierrätetään. Siksi olemme menossa resurssien ja raaka-aineiden hukkaan, koska melkein 100% tällaisesta jätteestä voitaisiin kierrättää.
Kaikkien elektronisten jätteiden kierrättämättä jättäminen on vakava hyökkäys ympäristöön, koska jätteitä kertyy. Jos elektroninen jäte ei ole biologisesti hajoava, se vahingoittaa maata, eläinlajeja ja vettä.
On selvää, että kaikki, mikä vaikuttaa ympäristöön kielteisesti, vahingoittaa terveyttämme. Elektroniikkajätteet voivat päätyä saastuttamaan vettä myrkyllisillä aineilla, kuten kadmiumilla, lyijyllä ja elohopealla.
Selviytyminen pulaa
Ajatus siitä, että jätehuolto ei vaikuta talouteen, on vakava virhe. Elektroniikkaromun kierrätyksen jättäminen hylätyksi on selkeä raaka-ainehukka. Ja se on, että vaikka sitä on vaikea uskoa, noissa valtaisissa roskivuorissa on paljon rahaa. Otetaan esimerkiksi Maailman talousfoorumin raportin tiedot: tämän jätteen arvo on noin 62,5 miljardia dollaria. Kaikkien näiden valtavien elektronijätepinoiden taloudellinen arvo selitetään sillä, että näiden jätteiden joukossa on arvokkaita materiaaleja, kuten kulta, platina, rauta, koboltti tai kupari.
On selvää, että ihmiskunnalla on resurssien niukkuuden ongelma ja että sillä ei ole varaa tuhlata tällaisia arvokkaita mineraalivaroja. Tässä mielessä arvioidaan, että 7% maailman kullasta löytyy elektroniikkaromusta.
Matkapuhelimet, esimerkki elektroniikkaromusta
Elektroniikkaromuksi luokiteltujen jätteiden joukossa on tietokoneita, televisioita, tabletteja, matkapuhelimia, sähkölämmittimiä, lamppuja tai ilmastointilaitteita. Tästä listasta matkapuhelimet herättävät huomiota, koska niiden valmistuksessa käytettävien komponenttien ja materiaalien määrän vuoksi ne ovat arvokkaita taloudelle.
Nämä pienet laitteet on valmistettu ns. "Harvoista maametalleista". Siksi matkapuhelinten valmistuksessa käytettyjä komponentteja on yhä vaikeampaa löytää. Todiste tästä on koboltti, hyvin harvinainen aineisto, jota löytyy maista, joissa on kouristuksia aiheuttavia poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia tilanteita. Esimerkkinä tästä on Kongon tasavalta, korruption ja lasten hyväksikäytön aiheuttama maa.
Kehittyneet maat vievät elektroniikkaromua
Sähköisen jätteen taloudellisen arvon ja mineraalivarojen niukkuuden lisäksi on tarpeen arvioida kierrätyksen vaikutuksia kehittyneimpien maiden ja köyhimpien maiden suhteisiin unohtamatta sen vaikutusta työpaikalle.
Siten teollisuusmaista on tullut todellisia elektronisen jätteen viejiä. Tästä toiminnasta on tullut tulonlähde monille työntekijöille esimerkiksi Nigeriassa, jossa 100 000 ihmistä työskentelee tämän tyyppisessä toiminnassa. Kiinassa noin 690 000 ihmistä on omistautunut kierrätykseen. Älä unohda, että hyvä sääntely on tärkeää kierrätysalalla, joka tarjoaa turvalliset tilat ja ihmisarvoiset työolot työntekijöille.
Kierrätys ei siis tarkoita pelkästään resurssien tehokkaampaa käyttöä, vaan se voi myös johtaa monille ihmisille loistaviin työpaikkoihin.
Sekä YK että Maailman talousfoorumi ovat valinneet kiertotalouden ratkaisuksi elektroniikkaromun ongelmaan. On selvää, että kierrätys on ratkaisu suuriin ympäristö-, talous-, sosiaali- ja työongelmiin.