Tummat pilvet kerääntyvät Italian yli. On niitä, jotka puhuvat jopa Italian mahdollisesta irtautumisesta eurosta. Transalpiinimaalla on suuri ongelma: lyö vetoa kasvusta tai noudata Brysselin kanssa tehtyjä sitoumuksia ja jatka alijäämän supistamisen tietä.
Jos Euroopan unionin maat ovat viime vuosina kasvaneet taloudellisesti, Italian nykytilanne näyttää vaarantavan Euroopan talouden hyvän suorituskyvyn.
Tausta
Italian kokemat ongelmat eivät kuitenkaan ole uusia. Italian talous on kärsinyt samoista haitoista jo pitkään. Alhainen tuottavuus johti heikkoon talouskasvuun ja talouskriisien tapahtuessa tavanomainen ratkaisu oli turvautua Italian liiran devalvointiin.
Tästä syystä Italiassa on paljon euroskeptikkoja, jotka puhuvat eurosta poistumisesta. He muistavat edelleen ajat, jolloin liiran devalvoitumisen ansiosta voitiin palata talouskasvun polulle. Euron ansiosta kaikki ei kuitenkaan ole ollut haittaa Italialle. Yhtenäisvaluutan ansiosta Italiassa oli matala inflaatio ja matalat korot. Toisaalta valuutan devalvointi ei ole aina paras ratkaisu, koska ajoittaisista kannustimista huolimatta rakenneuudistukset olivat välttämättömiä pitkän aikavälin tuottavuuden parantamiseksi.
Italia, voimakkaasti velkaantunut talous
Tätä taustaa vasten Italian talouskasvu on alle Euroopan keskiarvon. Puhumme 1,5 prosentista italialaisesta verrattuna 2,5 prosenttiin eurooppalaisesta. Mikä pahempaa, Italialla on erittäin suuri velka, joka vuonna 2018 on 132 prosenttia sen bruttokansantuotteesta. Kaikki tämä asettaa Italian Euroopan maaksi, jolla on korkein julkinen velka Kreikan jälkeen.
On huomattava, että Italia, jonka bruttokansantuote on 1,7 biljoonaa euroa, on euroalueen kolmanneksi suurin talous. Ongelmana on, että sen velka on 2,2 biljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa, että velka absorboi erittäin suuren määrän julkisia menoja.
Jos Italia ja Euroopan komissio olisivat periaatteessa sopineet 0,8 prosentin julkisesta alijäämästä, Italian hallituksen esittämissä budjeteissa alijäämä olisi 2,4 prosenttia. Siten Italian hallitus aikoo alijäämän vähentämistä kannattavien EU: n viranomaisten edessä lieventää alijäämätavoitetta pyrkiäkseen saavuttamaan nopeamman talouskasvun.
Eurooppa painottaa vakaus- ja kasvusopimuksen noudattamista. Muistakaamme, että vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on Euroopan talouksien lähentyminen ja vakaa julkinen talous. Tämän sopimuksen mukaan muun muassa julkisen talouden alijäämä ei saa ylittää 3: ta prosenttia bruttokansantuotteesta. Toisinaan joidenkin maiden on sallittu lieventää alijäämän vähentämistavoitetta. Näin ei ole Italiassa, jolle ei ole annettu tältä osin mahdollisuuksia. Lisäksi Italian hallituksen ehdottama alijäämä on 2,4 prosenttia, joten se jää liiallisen alijäämän vuoksi eurooppalaisten menettelyjen ulkopuolelle.
Suuri ongelma
Japanin ja Belgian kaltaisten maiden kokemus osoittaa, että paras tapa vähentää korkeaa julkista velkaa (kuten Italiassa) on kestävä talouskasvu ajan myötä. Tästä syystä Italian hallitus ehdottaa elvytyssuunnitelmaa taloudelle. Ja kuten tavallista, mikä tahansa talouden elvytys johtaa yleensä julkisen alijäämän kasvuun. Tätä tarkoitusta varten Italian hallitus ehdottaa tuloja työttömille, verokannustimia työntekijöitä palkkaaville yrityksille ja kunnianhimoista 15 000 miljoonan euron investointisuunnitelmaa infrastruktuurin nykyaikaistamiseksi.
Alijäämäsääntöjen noudattamatta jättäminen edellyttää kuitenkin korkojen maksamista. Ne, jotka puolustavat budjettikuria, pelkäävät, että Italia voisi päästä vaaralliseen kierteeseen kasvavien alijäämien ja velkakorkojen välillä. Pessimistisimmät uskovat, että budjettisääntöjen noudattamatta jättäminen voi johtaa korkojen suhteettomaan nousuun, euron irtautumiseen Italiasta ja kaiken huipuksi Italian kansalaisten köyhtymiseen.
Selvää on, että Italian talouden on vastattava pitkäaikaisiin uudistuksiin. On tarpeen integroida naiset ja nuoret työmarkkinoille ja lisätä tuottavuutta. Ongelmana on, että toteuttamalla rakenteellisia uudistuksia lyhytaikainen kasvu kärsii.