Kaksi maailmansotaa vaikutti erittäin kielteisesti kansainväliseen kauppaan. Kauppa väheni, kansakunnat romahtivat rajojensa yli ja protektionismi lisääntyi. Toisen maailmansodan jälkeen he kuitenkin yrittivät elvyttää maailmantaloutta, mutta valitsivat vapaakaupan ja monenvälisyyden.
Jo toisen maailmansodan loppuvaiheessa, vuonna 1944, Bretton Woods -sopimusten (Yhdysvallat) kanssa oli päätetty edistää kansainvälisiä kauppasuhteita. Nämä monenväliset aloitteet tuottivat hedelmää suurissa kauppasopimuksissa, kuten GATT (tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus) tai tullitariffeja ja kauppaa koskeva yleissopimus, joiden alkuperä on vuodelta 1948.
Siten GATT syntyi kansainvälisen kaupan edistämiseksi, joka perustuu perusperiaatteeseen: suosituimmuuslausekkeeseen. Tämän lausekkeen mukaan kaikki GATT-sopimuksen allekirjoittaneeseen maahan sovellettavat tullinalennukset on ulotettava muihin jäsenvaltioihin.
Seitsemän neuvottelukierroksen aikana he pyrkivät vähentämään tariffeja maailmanlaajuisesti, ja köyhimmille maille annettiin jonkin verran vaikutusta. Vaikka on totta, että teollisuusmaiden ja vähiten kehittyneiden maiden välisten kauhistuvien erojen vähentämiseksi on vielä paljon tehtävää.
Viimeisimmällä GATT-kierroksella saavutettiin kuitenkin merkittävää edistystä. Tämä on Uruguayn kierros, joka huipentui vuonna 1995 Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamiseen. Tämän elimen tarkoituksena on puolustaa vapaakauppaa, ratkaista jäsenvaltioiden välisiä kauppakiistoja ja asettaa sanktioita laittomia kauppakäytäntöjä harjoittaville.
Kaupan kehitys ylittää kuitenkin sitä sääntelevät sopimukset ja laitokset. Joten palataan takaisin toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin.
Kansainvälinen kauppa toisen maailmansodan jälkeen
Vuodesta 1950 kansainvälinen kauppa on kasvanut, mikä on johtanut ulkomaisten investointien laajentumiseen ja kaupan vapauttamiseen. Myös 1950-luvulla Euroopassa alettiin perustaa ensimmäisiä taloudellisen yhteistyön organisaatioita. Esimerkiksi Euroopan hiili- ja teräsyhteisö (EHTY), joka oli Euroopan talousyhteisön edelläkävijä.
Samanaikaisesti alkoi kylmä sota, jossa oli kaksi täysin vastakkaista talousjärjestelmää. Toisaalta siellä oli kapitalistinen blokki. Blokki, joka koostuu joukosta maita, joilla on vapaita markkinatalousmaita. Toisaalta kommunistinen blokki sijaitsi keskitetyn talouden kanssa, jossa hallitus otti talouteen täydellisen hallinnan. Kylmä sota teki mahdottomaksi uuden talousjärjestyksen luomisen kaikkialle maailmaan. Silti kapitalistisen blokin maat näkivät kaupallisen vaihdonsa ja suhteidensa vahvistuvan.
Kansainvälinen kauppa laajeni laajasti jo 1960-luvulla. Vuosina 1950–1973 tapahtunut maailmantalouden kasvu oli itse asiassa paljon nopeampaa kuin maailma oli kokenut vuoteen 1914 saakka.
Kaikki tämä johtui osittain siitä, että kauppa oli laajentumassa sellaisten pilarien kuin GATTin, Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin tukemana. Kaupan laajentumisen tuomat hyvinvoinnit ja vauraudet tuhoutuivat kuitenkin vuonna 1973 öljykriisin myötä. Tämä johti talouksien elinvoimaisuuden menetykseen, mikä jälleen turvautui protektionistisiin toimenpiteisiin. Latinalaisen Amerikan ulkomaisilla rahoitusvaikeuksilla oli myös kielteisiä vaikutuksia kansainvälisiin kauppasuhteisiin.
Kansainvälisen kaupan elpyminen
Tämä negatiivinen suuntaus onnistui hajoamaan vuodesta 1985. Kohti sitä vuotta kansainvälinen kauppa elpyi. Kiitos suurelta osin Aasian kasvavasta merkityksestä ja talouksien, kuten Yhdysvaltojen ja Kanadan, avaamisesta kansainväliselle kaupalle. Kylmän sodan ja entisen Neuvostoliiton päättyessä talouden globalisaatio kiihtyi.
Uusien taloudellisen yhdentymisen muotojen luominen edisti myös kaupan laajentumista. Todiste siitä on MERCOSURin perustaminen vuonna 1991 Etelä-Amerikan yhteismarkkinoiksi ja Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen, joka tunnetaan myös nimellä NAFTA, allekirjoittaminen. tuli voimaan vuonna 1994. Tuloksena oli, että ne lisääntyivät enemmän kaupparyhmiin integroituneissa maissa kuin maissa, joita ei ollut integroitu tämäntyyppisiin sopimuksiin.
Syyt, jotka selittävät tämän suuren kaupallisen laajenemisen, olivat maailmanlaajuinen sitoutuminen tulliesteiden vähentämiseen, monikansallisten yritysten olemassaolo, liikennevälineiden kehittäminen, teknologinen vallankumous ja viestinnän parantaminen.
Maailmantalouden uudet haasteet
Kehitysmaiden kiinnostus aktiivisesti osallistua kansainväliseen kauppaan on kasvanut. Globalisaation kautta on tarkoitus tuoda hyvinvointia ja siirtää taloudellisia tekijöitä vähentääkseen suurinta eriarvoisuutta kehittyneimpien talouksien ja köyhien maiden välillä.
Kaikesta huolimatta erot ovat edelleen olemassa, ja alikehittyneet maat vaativat edelleen uutta kansainvälistä talousjärjestystä. Järjestys, joka reagoi moniin kansoihin kohdistuvaan ulkomaanvelan ja köyhyyden kaltaisiin ongelmiin.
Köyhyyden poistamisen suuren tavoitteen lisäksi on uusia taloudellisia haasteita. Erityisesti kaupallisissa asioissa. Donald Trumpin johtaman Yhdysvaltain hallituksen protektionistinen eskaloituminen ja sen Kiinan kanssa käytävät kauppajännitteet voivat aiheuttaa maailmanlaajuisen taantuman.
Taloudellisesta yhteistyöstä panostavien instituutioiden, kuten Euroopan unionin, edessä on puolestaan Brexitin kaltaisia tapahtumia. Tapahtuma, joka kyseenalaistaa taloudellisen ja poliittisen yhteistyön kansallisen itsemääräämisoikeuden vuoksi.
