Ensisijainen ala on erityisen haavoittuva, minkä vuoksi on välttämätöntä, että Euroopan unioni pyrkii takaamaan laadukkaiden elintarvikkeiden saatavuuden kohtuullisin hinnoin markkinoille, jotka edustavat noin 500 miljoonaa kuluttajaa. Tästä syystä Euroopan unioni etsii yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) kautta yhteistyösuhteita viljelijöiden kanssa. Rahoitus, ilmastonmuutos, maaseudun muuttaminen ja kestävä kehitys asettavat kuitenkin suuria haasteita Euroopan maatalouspolitiikalle.
Kehittyneissä talouksissa, kuten Euroopan unionin muodostavissa talouksissa, palvelu- ja palvelusektorilla on selkeä etusija, päinvastoin, ensisijaisen sektorin osuus on yhä pienempi prosenttiosuus bruttokansantuotteesta. Maatalousalan sekä teollisuus- ja palvelualojen välisen kaupan ehtojen heikkenemisen vuoksi on välttämätöntä suojata maataloutta mahdolliselta katoamisriskiltä.
Siksi Euroopan alkusektorille on ominaista epävakaat tulot ja tuottajien heikko vaikutusvalta hintoihin. Tästä syystä Euroopassa on välttämätöntä kehittää yhteinen maatalouspolitiikka, joka mahdollistaa tulojen oikeudenmukaisemman uudelleenjaon ensisijaisella sektorilla.
On luotava sääntelykehys, joka takaa tuottajille vakaat tulot oikeudenmukaisemmilla hinnoilla. Jokaisen maan toinen perus- ja strateginen tarve on tietysti varmistaa riittävä elintarviketarjonta, mikä on toinen syy, joka oikeuttaa YMP: n olemassaolon. Kolmanneksi on selvää, että väestö on muuttanut maaseudulta kaupunkeihin etsimään uusia työpaikkoja. No, yksi YMP: n suurista tavoitteista on välttää maaseudun muuttoliike ja edistää työllisyyttä työmarkkinoilla. On huomattava, että YMP on siirtynyt hintapolitiikasta viljelijöille maksettavan suoran tuen järjestelmään.
Ympäristö, kestävä kehitys ja ilmastonmuutos
Rakennerahastoilla on rahoitettu ensisijaista sektoria maatilojen kunnostamiseen, kun taas tukea toteutetaan vähemmän kehittyneillä alueilla. Ympäristöstä on tullut yksi suurista haasteista, ja Euroopan unioni on valinnut kestävän kehityksen ja osoittanut varoja metsänistutukseen.
Ilmastonmuutos on tosiasia, ja kuivuus tai tulvat voivat aiheuttaa suuria menetyksiä tiloilla. Menetyskynnyksiä alennetaan, jotta yrittäisiin tarjota maanviljelijöille parempaa suojaa tällaisilta sääilmiöiltä, jotta helpotettaisiin korvausten saantia.
Maatalousalalla on kuitenkin edessä monia haasteita, minkä vuoksi tärkeitä eurooppalaisia uudistuksia on toteutettu vastaamaan uusiin haasteisiin ja takaamaan menestys. Tämä edellyttää strategisen suunnitelman määrittämistä. Kukin valtio voi ehdottaa tätä suunnittelua kansallisella tasolla tai maailmanlaajuisesti. Tässä mielessä kukin maa voi suunnitella omat suunnitelmansa, jotka on mukautettava uusiin ympäristövaatimuksiin sitoutumalla kestävään kehitykseen ja sisältävät toimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Jäsenvaltioilla ei kuitenkaan ole ehdotonta harkintavaltaa, koska Euroopan komission on annettava eteenpäin kunkin maan esittämät suunnitelmat.
Uudet tekniikat, väestön väheneminen ja rahoitus
On selvää, että yhteisellä maatalouspolitiikalla on erityinen vaikutus ympäristönäkökohtiin. Tuki ei ole enää tarkoitettu vain maatiloille, vaan myös yrityksille, jotka harjoittavat taloudellista toimintaansa maaseudulla. Ekologinen matkailu, uusiutuvat energialähteet tai biotalous ovat tämän avun saajia. Jos artikkelissamme "Älykkäät kaupungit, tulevaisuuden kaupungit" puhuimme siitä, kuinka tekniikka voisi dramaattisesti modernisoida suurkaupunkeja, YMP on sitoutunut ns. Älykkäisiin kaupunkeihin ja tuo uutta tekniikkaa maaseudulle.
YMP: n viime vuosina toteuttama suorien tukien järjestelmä ja hintoja vastaavat toimenpiteet säilytetään. Maksut viljelijöille suoritetaan vuosittain ja rahoitetaan myös maaseudun pitkäaikaisia investointihankkeita.
Kuten aiemmin selitimme, yksi YMP: n tavoitteista on välttää maaseutuympäristön vähenemistä. Tätä varten tuetaan ensimmäisen laitoksen suorittaneita sekä uusien viljelijöiden rahoitusvälineitä. Tämä on selkeä tuki maataloussektorin sukupolvenvaihdokselle.
Lyhyesti sanottuna yhteisellä maatalouspolitiikalla pyritään saavuttamaan kilpailukykyisempi alkusektori, jossa on huippuluokan maatiloja, unohtamatta kuitenkaan kestävän kehityksen tarvetta ja torjumalla kauhistunutta ilmastonmuutosta.
Tällä hetkellä maataloustoiminnan rahoitukseen on kiireellinen tarve. Vasta lyhyellä aikavälillä arvioidaan, että alijäämä vaihtelee 1600 ja 4100 miljoonan euron välillä, kun taas pitkällä aikavälillä alijäämä vaihtelee 5500 miljoonasta eurosta 14 800 miljoonaan. Tästä syystä maatalouden rahoituksessa EU: n toimielinten varoilla ja yksityisen sektorin rahoituksella on keskeinen rooli.