Viimeisimmät tiedot talouskasvusta ovat positiivisia Italialle. Transalpiininen maa on ketjutellut jopa 14 peräkkäistä vuosineljännestä talouden kasvaessa. Vaikka se kasvoi 1,5% vuonna 2017, Italia on haavoittuvassa taloudellisessa tilanteessa, ja sillä on monia haasteita: korkea julkinen velka, rahoitusjärjestelmän uudelleenjärjestely ja odottavat tuottavuuden parannukset.
Kuten aiemmin mainitsimme, Italian talous on säilyttänyt pitkittyneen talouskasvun. Sen 1,7 biljoonan euron bruttokansantuote tekee siitä erittäin painavan maan, josta tulee euroalueen kolmanneksi suurin talous. Työttömyysaste, joka on viimeisten viiden vuoden alimmalla tasolla, osoittaa myös hyviä tuloksia Italian taloudelle. Mutta näistä positiivisista luvuista huolimatta Italialla on paljon tehtävää. Todiste tästä on, että jos verrataan Italian kasvua (1,5%), näemme, että se on paljon pienempi kuin Euroopan keskiarvo, joka on 2,5%.
Katutasolla kansalaiset ovat tyytymättömiä. Epävarma työvoima tuo italialaiset työntekijät etenemään, köyhyys lisääntyy ja varallisuusaste ei ole vielä parantunut vuonna 2008. Asiaa pahentaa vielä, että teollistuneen ja vauraan pohjoisen ja ei niin vilkkaan etelän välillä on suuria eroja.
Matala tuottavuus
Asukasta kohden laskettua BKT: tä voidaan vahvistaa, että Italia on pysynyt paikallaan. Vuonna 1998 sen BKT asukasta kohden oli 26 000 euroa ja on tällä hetkellä 26 300, kun euroalueella oli 30 300. Tämä tarkoittaa, että vuodesta 1998 tuotanto henkeä kohti Italiassa on kasvanut vain 1,15%. Syitä, jotka selittävät tämän pysähtymisen, ovat lukuisat hallitusten vaihdot (66 erilaista hallitusta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen), tuskallisen talouslaman (2007–2012) aiheuttamat vahingot ja euroon liittyminen. Ja koska Italiasta on tullut osa euroaluetta, sen talouden kehitys on ollut huonoin korkean tulotason maista.
Italian tuottavuus on laskenut vuodesta 2000. Valitettavasti tämä huolestuttava lasku kattaa kaikki talouden alat. Päinvastoin, muut Euroopan taloudet, kuten Espanja, Ranska ja Saksa, ovat parantaneet todellista tuottavuutta työtuntia kohti. Siksi on huolestuttavaa, että Italian kokoinen ja tärkeä talous jää jäljelle ja lisää kuilua muihin teollisuusmaihin nähden.
Yksi suurimmista tuottavuuden ja talouskasvun ongelmista Italiassa on sen oikeusjärjestelmä. Italiassa konkurssimenettelyt kestävät paljon kauemmin kuin muualla Euroopan unionissa. Tässä mielessä voimme puhua prosesseista, jotka voivat kestää 2 vuotta. Tämä tarkoittaa, että työvoima ja pääoma eivät voi siirtyä elinkelpoisempiin ja tuottavampiin yrityksiin. On syytä muistaa, että konkurssimenettelyt Italiassa aiheuttavat erittäin korkeita kustannuksia, korkeimmat euroalueella.
T & K-investoinnit ja koulutukseen käytettävät menot parantavat talouden tuottavuutta. Italialla on kuitenkin vakavia puutteita tällä alalla. Sen tutkimus- ja kehitysmenot ovat 1,29 prosenttia suhteessa BKT: hen, mikä tekee niistä yhden euroalueen pienimmistä. Koulutusmenojen osalta Italia ylittää 4 prosenttia BKT: stä vain Romanian ja Kreikan.
Liiallinen velkaantuminen ja odotettavissa olevat parannukset rahoitusjärjestelmässä
Erityisen huolestuttavia ovat Italian osoittama julkisen velan taso. Vuonna 2007 sen julkinen velka oli 99,8 prosenttia suhteessa BKT: hen, mutta se oli 132 prosenttia suhteessa BKT: hen vuonna 2016. Ainoastaan rangaistaan Kreikkaa, jonka julkinen velka on 180 prosenttia suhteessa BKT: hen, ja Japania, jonka julkinen velka suhteessa BKT: hen on 230 prosenttia. Italia.
Velkaantumisaste ei kuitenkaan vaikuta vain julkiseen sektoriin. Velka- ja vakavaraisuusongelmat vaikuttavat myös Italian rahoituslaitoksiin. Espanja on jo toteuttanut perusteellisen rahoitusalan uudistuksen tarjotakseen pankeilleen tarvittavan vakavaraisuuden, päinvastoin, Italia ei ole toteuttanut niin syvällistä uudistusta.
Epäluottamus ja epäily leijuvat italialaisen pankkitoiminnan yli. Jo viime vuonna Italian valtion oli pistettävä 3,5 miljardia euroa maailman vanhimpaan pankkiin, Monte dei Paschi -pankkiin. Ei pidä myöskään unohtaa, että Vento Bancalle ja Banca Popolare de Vicenzalle osoitettiin 17 000 miljoonaa euroa.
On huomattava, että Italian velkaantuminen ja pankkien vakavaraisuusaste liittyvät läheisesti toisiinsa. Tässä mielessä transalpiinisilla pankeilla on hallussaan enintään 10 prosenttia kaikista Italian veloista.