Muutaman viime vuoden aikana osavaltiot ovat joutuneet pelastamaan epäonnistuneita pankkeja julkisilla varoilla. Välttääkseen, että pankin siivouskustannukset joutuisivat veronmaksajille, Euroopan komissio hyväksyi kolme vuotta sitten eurooppalaisen direktiivin, jonka mukaan osakkeenomistajille aiheutuu tappioita konkurssin sattuessa.
EU: n toimielinten laatimien asetusten tarkoituksena on, että pankit, joilla on kriisin vastainen tyyny (jota kutsutaan myös MREL: ksi), riittävät omat resurssit, joutuvat konkursseihin. Suurten pääomamäärien vaatimus on kuitenkin aiheuttanut päänsärkyä pienemmille rahoituslaitoksille. Monet ovat pelänneet selviytymistään, koska on vaikea löytää suuria omia varoja, joita heiltä vaaditaan EU: n toimielimiltä.
Joustavuus pienempien pankkien kanssa
Pienempien yksiköiden elinkelpoisuuden mahdollistamiseksi eurooppalaiset valvojat harkitsevat uusia vaihtoehtoja. Keskusteltavien ehdotusten joukossa on mahdollisuus, että pankit ottavat tappiot itse. Kun tappiot on katettu, ne vahvistetaan pääomalla myymällä ne toiselle kilpailevalle rahoituslaitokselle.
Siksi se pyrkii tarjoamaan jonkin verran joustavuutta pienemmille pankeille. Tämä joustavuus riippuu kriisinratkaisusuunnitelmasta, jonka kukin yksikkö on toimittanut eurooppalaisille valvontaelimille. Kriisinratkaisusuunnitelmassa selitetään toimenpiteet, jotka toteutettaisiin, jos pankin uudelleenasettaminen olisi tarpeen.
On selvää, että pankin pääomapohjan vahvistaminen sisältä osakkeenomistajien maksuosuuksilla on hyvin erilainen kuin sen myyminen kilpailijalle.
Pankkien kriisien vastainen tyyny on 8 prosenttia kunkin pankkiryhmän riskipainotetuista varoista. On huomattava, että tämä patja on rakennettu kahteen osaan: ensimmäinen, jota käytetään kattamaan mahdolliset tappiot, ja toinen, joka olisi tarpeen sen palauttamiseksi käyttöön taloudellisen hätätilanteen jälkeen.
Kriisinratkaisusuunnitelma, keskeinen elementti
Jos kriisinratkaisusuunnitelma päinvastoin tähtää pankin suoraan selvitystilaan, on osoitettava, että tämä toimenpide on mahdollinen.
Jotta pienet yhteisöt voisivat noudattaa kriisien vastaisen puskurin vaatimuksia, on ehdotettu toimenpiteitä, kuten riskipainotettujen omaisuuserien vähentämistä. Toisin sanoen, mitä pienempi riskipainotettujen omaisuuserien määrä, sitä pienemmät resurssit tarvitaan kriisien vastaisen tyynyn muodostamiseen. Lisäksi kriisinratkaisusuunnitelmien avulla yhteisö voidaan jakaa hyvään ja huonoon pankkiin, kunhan se voidaan tehdä nopeasti.
Uusi uudistus tuo tärkeän eron systeemisten pankkien (pankkien, joiden epäonnistuminen vaikuttaisi maailmantalouden vakauteen) ja ei-systeemisten pankkien välillä. Yhteisön koosta riippuen ne voivat käyttää erilaisia välineitä Euroopasta vaadittavan kriisin vastaisen tyynyn noudattamiseksi.
Esimerkiksi ei-järjestelmällinen pankki voi sisällyttää tyynyjään korkealaatuista velkaa, joka tunnetaan myös nimellä vanhempi joukkovelkakirjalaina. Päinvastoin, systeemipankki, kuten Santander, olisi pakko turvautua etuoikeutettuun etuoikeutettuun velkaan.
Kriisien vastaista tyynyä koskevat uudet vaatimukset eivät ole pelkästään kysymys, joka vaikuttaa eri pankkiyhteisöjen johtoon, vaan myös keskuspankkeihin. Tässä mielessä Espanjan keskuspankki on ilmaissut itsensä, mikä on osoittanut useaan otteeseen huolestuneisuutensa pienemmille pankeille aiheutuvasta haasteesta.