Teollisen vallankumouksen jälkeen useimpien maiden elämänlaatu on parantunut käytännössä keskeytyksettä. Nykyään tulevaisuudennäkymät eivät kuitenkaan ole kovin optimistisia, ja monet sanovat, että nykypäivän nuoret elävät ensimmäistä kertaa pitkään vanhempiaan huonommin.
Ennen kuin analysoidaan kuinka paljon totuutta siinä ennustuksessa on, kannattaa palata muutama vuosi taaksepäin. Vaikka tutkimusten välillä on eroja tässä suhteessa, useimmat harkitsevat Tuhatvuotiset vuosina 1981-1995 syntyneille. Se on yleisesti ottaen sukupolvi, joka on syntynyt taloudellisen kasvun yhteydessä maailmassa, joka toipui nopeasti öljykriisistä (1973), kun taas globalisaatio kiristyi taloudellisena etenkin Neuvostoliiton katoamisen jälkeen Unioni (1991). Siksi tulevaisuudennäkymät olivat maailman, joka liikkuu eri nopeuksilla kohti vauraampaa, globalisoituneempaa ja toisistaan riippuvaisempaa yhteiskuntaa.
Talouden kehitys ei kuitenkaan kestänyt kauan sävyttää näitä odotuksia pessimismin. Vuoden 2007 kriisi on ollut ratkaiseva tekijä, vaikkakaan ei ainoa, ennen sukupolvea avautuvan panoraaman muuttamiseksi kokonaan tuhatvuotinen. Työmaailman heikkeneminen ja sosiaaliset muutokset tarkoittavat sitä Pitkän aikavälin elämänhankkeen ajattelu on vaikeampi heille nykyään kuin vanhemmilleen 1980-luvun lopulla. On kuitenkin myös optimismiin syitä, eikä tämän sukupolven kykyä muuttaa tulevaisuuttaan pitäisi aliarvioida.
Tekninen talous, mutta epävarmempi
Kuten olemme maininneet, yksi tulevaisuuden ratkaisevista tekijöistä tuhatvuotiset Se on vuoden 2007 kriisi, joka tuhosi miljoonia työpaikkoja ympäri maailmaa ja vaikutti erityisen kielteisesti nuoriin. Tähän lisätään teollisuuden uudelleensijoittamisen ilmiö, joka johti tuhansien tehtaiden sulkemiseen kehittyneessä maailmassa. Useimmissa maissa on toteutettu toimenpiteitä näiden ilmiöiden torjumiseksi ja työpaikkojen luomisen elvyttämiseksi uudelleen, mutta monissa tapauksissa epävarmat työsuhteet. Esimerkiksi Euroopassa tahattomasti osa-aikatyössä työskentelevien nuorten (ts. Niiden, jotka tekevät vain siksi, ettei kykene löytämään kokopäiväistä työtä) prosenttiosuus on noussut, 21,7 prosentista vuonna 2000 30, 6 prosenttiin Joissakin maissa, kuten Italiassa, tämä prosenttiosuus ylittää jo 80 prosenttia.
Nuorisotyöttömyyden lisääntymistä on sen vuoksi hillitty vain osittain lisääntynyt tilapäinen tai osa-aikainen työMutta se on merkittävästi heikentänyt uusien sukupolvien mahdollisuuksia löytää vakaa ja hyvin palkattu työ. Siten on paradoksaalista, että työelämän uusilla tulokkailla on vaikeuksia urallaan huolimatta vanhemmista huolimatta siitä, että he ovat omistaneet enemmän vuosia koulutukseensa.
Työmaailman uusilla tulokkailla on enemmän vaikeuksia uransa kehittämisessä kuin vanhemmillaan huolimatta siitä, että he ovat omistautuneet vuosiin koulutukseensa.
Toisaalta nykyinen taloudellinen kehys ei ole seurausta vain väliaikaisesta kriisistä, vaan myös aikaisemmista rakenteellisista muutoksista, kuten teollisuuden kärsimistä vuosikymmenien ajan. Tässä mielessä voimme havaita kaksoisvaikutuksen: vaikka monet tehtaat on siirretty vähemmän kehittyneisiin maihin, monet työpaikat häviävät myös robotisoinnin ja digitalisoinnin vuoksi, ilman että uudet työpaikat ovat riittäviä korvaamaan luotuja työpaikkoja. Tuloksena on työpaikkojen menetys monilla entisillä teollisuusalueilla, ja matalan ammattitaidon omaavien työpaikkojen kysyntä on vähäisempää, mikä vaikuttaa erityisesti vähemmän kokeneisiin työntekijöihin, toisin sanoen nuorimpiin.
Lopuksi viestintä- ja liikennevälineiden parantaminen helpottaa yritysten luomien työpaikkojen maantieteellistä liikkuvuutta. Tällä tavoin nykyään on tavallisempaa kuin koskaan, että saman yrityksen henkilöt käyvät läpi eri tehtäviä eri maissa, mikä on lisävaikeutta pyrittäessä pitkäaikaiseen vakauteen.
Väestörakenteen haaste
Joka tapauksessa voimme myös sanoa, että (vaikka työmaailma tarjoaisikin parempia mahdollisuuksia) väestön kehitys kehittyneissä maissa on haaste, jolla on vain vähän ennakkotapauksia taloushistoriasta. Vaikka on joitain poikkeuksia, rikkaimmat maat kokevat a väestön ikääntyminen, joka herättää vakavia epäilyjä nykyisten sosiaaliturvajärjestelmien kestävyydestä. Esimerkiksi Japanin väestö menettää noin 40 miljoonaa asukasta seuraavien 50 vuoden aikana virallisten arvioiden mukaan. Euroopassa yli 65-vuotiaiden osuus on noussut 15,6 prosentista vuonna 2000 19,2 prosenttiin tänään.
Tämä väestön asteittainen ikääntyminen saattaa periaatteessa vaikuttaa loogiselta seuraukselta elinajanodotteen kasvusta ja syntyvyyden vähenemisestä 1900-luvun viimeisten vuosikymmenien jälkeen. Tämä ilmiö voi kuitenkin edustaa a vakavia vaikeuksia uusille sukupolville, koska pahimpiin työolosuhteisiin on lisättävä kasvava taakka yhä useamman työvoiman ulkopuolella olevan väestön ylläpitämisestä. Ongelma vaikuttaa todennäköisesti kaikkiin kehittyneisiin maihin, mutta se voi olla erityisen vakava niissä maissa, joissa on maksupohjaiset eläkejärjestelmät, kuten Espanjassa, Italiassa, Kreikassa tai Portugalissa.
Tässä yhteydessä ratkaisu ensi silmäyksellä voisi olla syntyvyyden edistäminen: tällä tavalla ei vältettäisi sukupolven uhraamista. tuhatvuotinenMutta ainakin suuntaus voidaan kääntää tulevaisuudessa. Työvoimamarkkinoiden vaikeudet, jotka ovat yhä enemmän määräaikaisessa työsuhteessa, eivät kuitenkaan näytä olevan erityisen suotuisa skenaario siihen. Tämän päivän taloudessa on siis haasteena laskeva aktiivisuusaste, toisin sanoen saada yhä pienemmät työntekijäryhmät luomaan riittävästi vaurautta tukemaan yhä suurempia eläkeläisryhmiä.
Syyt optimismiin
Edellä mainituista syistä huolimatta optimismiin on myös syitä. Viime vuosikymmeninä lukuisat tekniset edistysaskeleet ovat onnistuneet yleistämään tuotteita, joihin aiemmin oli vaikea päästä markkinoille, mikä on mahdollistanut ihmisten elämänlaadun parantamisen. Toisaalta nykyään on olemassa suuri joukko julkisia politiikkoja, joiden tarkoituksena on edistää nuorten työllisyyttä, kun taas tuki syntymille ja emansipaatiolle kasvaa. On selvää, että nämä tekijät eivät itsessään voi muuttaa tulevaisuuden näkymiä, mutta ne voivat olla lähtökohtia kohtaamaan ilmeneviä ongelmia.
Tällä tavoin tuhatvuotiset ne eivät ole erityisen myönteisiä, vaikka on myös merkkejä toivosta. On vaikea tietää, miten talous kehittyy tulevaisuudessa, vaikka useimmat kirjoittajat viittaavat dynaamisempaan ja ehkä polarisoituneempaan yhteiskuntaan. Kaikki tämä alkaa kriisitilanteesta, jota ei ole vielä täysin jäljessä. Viime kädessä on kyse uusien ratkaisujen etsimisestä epävakaassa, muuttuvassa ja globalisoituneessa ympäristössä, edellisten sukupolvien vaurauden ylläpitäminen ja väestörakenteen kääntäminen: tämä on sukupolven haaste. tuhatvuotinen.
