Sosioekonomia on paradigma, joka yrittää sisällyttää talouden analyysiin elementtejä, kuten yhteisö ja arvot. Tällä tavoin on kyse taloudellisten päätösten kontekstualisoinnista rationaalisuuden ulkopuolella.
Sosioekonomia syntyi ehdotuksena, toisin kuin uusklassinen taloustiede. Tämä koulu olettaa yleensä, että edustajat ovat järkeviä. Ja tämän perusteella se katsoo, että he pyrkivät aina omaan etuunsa tai hyödyllisyyttään käyttäessään tavaroita tai palveluja.
Sosioekonomia viittaa kuitenkin siihen, että ihmiset eivät pelkästään etsi omaa hyötyä. Näiden mukaan erityinen poliittinen ja kulttuurinen konteksti, jossa he tekevät sitä, vaikuttaa. Toisin sanoen yksilö pyrkii myös edistämään solidaarisuutta ja oikeudenmukaisuutta.
Toisella tavalla katsottuna on tekijöitä, kuten tietyt arvot, jotka vaikuttavat myös ihmisten päätöksiin, paitsi uusklassisen koulun ehdottaman hyödyllisyyden maksimoinnin ja odotetun hyödyllisyyden teorian lisäksi.
Meidän on tässä yhteydessä pidettävä mielessä, että sosioekonomia ehdottaa monitieteistä lähestymistapaa taloudellisiin päätöksiin, joissa otetaan huomioon esimerkiksi sosiologian, psykologian ja valtiotieteen elementit.
Tämä on kehitetty taloudellisen heterodoksisuuden sisällä, ja monet tämän alan Nobel-palkinnonsaajat erottuvat, kuten Daniel Kahneman tai Richard Thaler.
Amitai Etzioni ja sosioekonomia
Sosiologi Amitai Etzioni on kenties merkittävin sosioekonomisen kirjoittaja. Teoksessaan «Moraalinen ulottuvuus. Kohti uutta taloutta ”, nostaa tämän ajattelun pohjan uusklassisen taloustiedon vastakohtana.
Columbian yliopistossa ja Harvard Business Schoolissa työskennellyt Etzioni väittää, että taloudellisten päätösten tutkiminen kustannus-hyötyanalyysin tuloksena ei riitä. Sen sijaan yhteisö olisi esiteltävä keskeisenä toimijana ihmisten käyttäytymisessä.
Etzionin mielestä henkilö ei toimi eristyksissä ja etsi omaa hyötyä tai mielihyvää, mutta yhteisöön liittyy normatiivisia (lakeja) ja affektiivisia tekijöitä, jotka vaikuttavat heihin.
Lisäksi Etzioni kyseenalaistaa, että yksilöt tekevät aina järkevimmät päätökset erillään verrattuna järjestäytyneeseen kollektiiviin. Toisin sanoen esimerkiksi johtokunta voi tehdä järkevän päätöksen, sanoo akateeminen.
Sosioekonominen sovellus
Käytännöllinen tapa ymmärtää sosioekonomiaa on, kun tutkimme väestön eri ryhmiä. Ei riitä, että yksilöt luokitellaan vain heidän tulotasonsa perusteella, mutta muun muassa koulutustason, (virallisen tai epävirallisen) ammatin, julkisten palvelujen saatavuuden mukaan.
Tämä antaa meille mahdollisuuden laajempaan analyysiin väestöryhmistä. Kaksi henkilöä, joilla on sama tulotaso, voivat tehdä erilaisen päätöksen samassa tilanteessa (esimerkiksi palkkion jakaminen), jos heillä on erilainen työtilanne, ehkä toinen on muodollinen ja toinen epävirallinen.
Vastaavasti voimme verrata eri maita. Ehkä kahdella kansakunnalla on samanlainen bruttokansantuote asukasta kohden. Poliittiset vapaudet ovat kuitenkin erilaiset, joten hyvinvoinnin taso on erilainen molemmissa tapauksissa.