Yhteisön oikeus, joka tunnetaan myös nimellä Euroopan unionin laki, on joukko asetuksia ja direktiivejä, jotka muodostavat Euroopan unionin muodostavien maiden oikeusjärjestelmän.
Euroopan unionin muodostavat maat tunnetaan jäsenvaltioina, ja 27 joukossa on Saksa, Italia tai Espanja. Tällä yhteisölailla on omat lähteet.
Yhteisön lainsäädäntö alkoi syntyä hiili- ja terästeollisuuden liiton kautta Pariisin sopimuksella vuonna 1951 kuuden Euroopan maan välillä ja näin ollen tämä Euroopan maiden liitto jatkui vahvistamalla vuoden 1957 Rooman sopimuksella, kunnes saavutettiin täydellinen yhteisjärjestys virta.
Yhteisön oikeuden lähteet
Lähteet on jaettava primaarilain ja sekundaarilain välillä. Primaarioikeus viittaa tämän valtion ylittävän järjestyksen alkuperäiseen lakiin, jolla vahvistetaan vallanjako Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden välillä, ja se muodostaa EU: n toimielinten legitiimiyden.
Johdettu oikeus on se, jonka alkuperäisen oikeuden luomat instituutiot ovat saaneet ja jonka on oltava sen mukainen. Toisin sanoen johdettu oikeus on lopulta normit, jotka ovat peräisin unionista ja joita sovelletaan Euroopan maissa, niiden on kunnioitettava Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta ja alkuperäisen oikeuden muita osia.
Ensisijainen tai alkuperäinen laki
Ensisijaisen oikeuden muodostavat:
- Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT): Se sisältää Euroopan unionin syntymän, sen organisaation ja rakenteen, sen toiminnan sekä periaatteet ja tavoitteet. Se rajaa sääntöjensä ja toimivaltansa soveltamisalan.
- Euroopan unionin perusoikeuskirja: Se sisältää kaikki perusoikeudet, jotka ohjaavat Euroopan unionin päätöksiä ja asetuksia. Tämä peruskirja koostuu poliittisista, kansalaisoikeuksista ja sosiaalisista ihmisoikeuksista.
- Sopimus Euroopan hiili- ja teräsyhteisön (EHTY) perustamisesta: Se oli unionin alkuperäinen sopimus.
- Liitteenä olevat sopimukset: Nämä sopimukset ovat niitä oikeudellisia normeja, joilla jäsenvaltiot sitoutuvat Euroopan unioniin.
Johdannainen laki
Ne on johdettu oikein:
- Säännöt: Tämä oikeudellinen työkalu on tehokkain ja tärkein yhteisön oikeudessa. Se sitoo jäsenvaltioita ja sitä sovelletaan välittömästi valtiossa ilman tarvetta mukauttaa tai saattaa sitä osaksi kyseisen valtion oikeusjärjestelmää. Sen soveltamisala koskee kaikkia Euroopan unionin maita.
- Direktiivit: Niitä ei sovelleta suoraan jäsenvaltiossa, vaan ne on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sen soveltamisala koskee kaikkia Euroopan unionin maita.
- Päätökset: Päätökset ovat vähemmän merkityksellisiä säädöksiä kuin asetukset ja direktiivit, ne voivat olla säädöksiä tai muita. Sen soveltamisala ei ole kaikki EU-maat, mutta se voidaan kohdistaa tiettyyn valtioon.
- Suositukset: Ne eivät ole lainsäädäntöä eivätkä sitovia. Ne laativat suuntaviivan, jota EU-maiden tulisi noudattaa suosituksena.
- Lausunnot: Ne eivät ole luonteeltaan lainsäädännöllisiä ja ovat vain vastaus tietyntyyppisiin kyselyihin.
- Tytäryhtiöiden kansainväliset sopimukset.
Toissijainen laki
Tytäryhtiössä tai täydentävässä laissa, jonka tarkoituksena on yrittää korjata mahdolliset aukot yhteisön oikeusjärjestyksessä, löytyvät seuraavat lähteet:
- Oikeuden yleiset periaatteet.
- Oikeuskäytäntö.
- Yhteinen laki.
Yhteisön oikeuden elimet
Tärkeimmät elimet, jotka osallistuvat yhteisön lainsäädännön valvontaan ja hyväksymiseen, ovat:
- Euroopan parlamentti.
- Euroopan neuvosto.
- Eurooppa-neuvosto.
- Euroopan komissio.
- Euroopan unionin tuomioistuin.
