On monia epäilyksiä siitä, ovatko valtioiden talouspolitiikat, joiden joukossa tässä artikkelissa erotetaan vähimmäistulot, riittävätkö eriarvoisuuden korjaamiseen. Tästä syystä kysymme itseltämme: auttaako vähimmäiselintulot vähentämään näitä eriarvoisuuksia? Olisiko se tehokas toimenpide?
Yksi hallitusten talouspolitiikan päätavoitteista on saavuttaa vaurauden oikeudenmukaisempi jakautuminen. Täällä sosiaaliset tulonsiirrot tulevat esiin.
On kuitenkin huomattava, että suurin osa sosiaalisista tulonsiirroista koostuu eläkemenoista. Kaikki tämä tarkoittaa sellaisten ryhmien, kuten nuorten ja perheiden, syrjäyttämistä, jotka ovat erityisen alttiita suurille taantumille.
Ero vähimmäiselintulon ja yleisen perustulon välillä
Täällä syntyy ajatus perustaa osaksi hyvinvointivaltion politiikkaa vähimmäistulot. Nyt on kätevää tehdä selväksi ero elintason vähimmäistulon ja yleisen perustulon välillä, koska nämä käsitteet sekoittuvat usein.
Siten elintason vähimmäistulot ovat sosiaalinen siirto niille ihmisille, jotka kärsivät erityisen taloudellisesta haavoittuvuudesta. Tätä varten tuen saajien on oltava matalalla tulotasolla ja heidän on oltava aktiivinen väestö (työskentelevät tai etsivät aktiivisesti työtä) unohtamatta muita tiukkoja lisäehtoja, jotka edunsaajien on täytettävä. Kaiken tämän lisäksi on lisättävä, että IMV täydentää työstä saatavia tuloja.
Päinvastoin, yleinen perustulo olisi kaikkien kansalaisten saatavilla. Tässä mielessä perustulon saamisen edellytykset eivät ole yhtä tarkkoja kuin elintason vähimmäistulojen tapauksessa. Toisin sanoen kuka tahansa kansalainen voisi saada yleisen perustulon taloudellisesta tasostaan ja työllisyystilanteestaan huolimatta.
Monet kuitenkin ihmettelevät: Mitä vaikutuksia elintason vähimmäistulojen toteuttamisella on? Ja mitkä olisivat universaalin perustulon seuraukset? Mitkä ovat olleet erilaiset kokemukset maailmassa? Auttaako se todella eriarvoisuuden vähentämistä? Vaikuttaako se köyhyyden poistamiseen? Parantaako se edunsaajien sosio-työmahdollisuuksia?
Tätä varten tarkastellaan joitain ennakkotapauksia maailmassa.
Euroopan vähimmäistulotulot
Euroopassa on monia maita, joissa on perustettu erilaisia elintason vähimmäistuloja vastaavia järjestelmiä. Täten löydämme tuloja, jotka myönnetään ehdoitta, ja tuloja, joiden avulla voimme yhdistää työtulot minimitulojen saamiseen. Vaikka onkin totta, että vähimmäistoimeentulon saamiseksi on yleensä täytettävä joukko tulotasoa koskevia vaatimuksia.
Ranskan vähimmäistulot
Ranskan tapaus mahdollistaa niin sanotun aktiivisen solidaarisuuden tulojen saamisen, samalla kun saadaan vastaava tulo työstä. On syytä mainita, että näitä tuloja saavat vain ihmiset, joilla on hyvin matala tulotaso ja jotka ovat yli 25-vuotiaita.
Vähimmäistulot Saksassa
Saksassa, joka on suuri Euroopan taloudellinen voima, on vähimmäistoimeentulotulot, joiden avulla voidaan kattaa majoituksen ja lämmityksen kustannukset. Voidakseen hyötyä tästä etuudesta on oltava työskennellyt Saksassa, asunut maassa, matalan tulotason ja työttömyyskorvauksen.
Minimitulotulot Itävallassa
Itävallan järjestelmä on erittäin tiukka tämäntyyppisten vähimmäistulojen saamisessa. Tätä varten on osoitettava alhainen palkkataso ja muista etuuksista saadut määrät. Siksi määrät riippuvat perhe- ja henkilökohtaisesta tilanteesta unohtamatta, että nämä tulot voivat kattaa majoituksen ja lämmityksen kustannukset.
Vähimmäistulot Suomessa
Suomalainen kokemus on silmiinpistävää. Yrittäessään tehdä johtopäätöksiä perustulojen käyttöönotosta, he myönsivät etuja 2000 ihmiselle tuloistaan riippumatta. Vaikka näiden tulojen saaneiden stressitilanne parani, vaikutukset eivät olleet selvät työn saamisen suhteen. Toisaalta on ymmärrettävä, että tämän perustulon kesto oli rajoitettu, kaksi vuotta. Tosiasia on, että suomalainen kokeilu esittää tiettyjä kysymyksiä. Mitä tulonsaajat olisivat tehneet kahden vuoden jälkeen? Ottaako se pois työnhakun?
Itä-Euroopan suojausjärjestelmät ovat rajalliset, jos verrataan niitä Pohjoismaisiin tai Länsi-Eurooppaan. Ja etuudet eivät yleensä ylitä 50% vähimmäispalkasta. Tšekin tasavallassa vaaditaan siis matalat tulotasot, työn tulos tai ainakin vankka halu työskennellä, kun taas Puolassa riittää, jos vähimmäistarpeita ei saavuteta.
Vähimmäistulot Yhdistyneessä kuningaskunnassa
Yhdistyneessä kuningaskunnassa vähimmäistulot ilmaistaan ns. Universal Credit -sopimuksella. Siten veroetuja, talon etuuksia, tukea muun muassa niille, jotka saavat alhaisia tuloja ja työttömyysetuuksia monien muiden joukossa. On huomattava, että näiden tukien edunsaajat (henkilöt, joilla on alhainen tulotaso) voivat yhdistää sen työnsä tuloksena saamiinsa tuloihin.
Alaskan kokeilu
Tutkimalla näiden siirtojen vaikutuksia olisi mielenkiintoista analysoida Alaskassa tapahtuvia tapahtumia. Öljyteollisuuden tulojen ansiosta koko Alaskan väestö voi ansaita noin 2000 dollaria vuodessa. Itse asiassa tämä politiikka ei ole mitään uutta, koska se pantiin täytäntöön vuonna 1982.
Vaikutusten osalta on otettava huomioon, että se on mahdollistanut köyhyyden vähentämisen. Vaikka se on merkittävä rahansiirto Alaskan kansalaisille, 2000 dollaria vuodessa ei riitä toimeentuloon. Siksi voidaan päätellä, että tämä apu toimii täydennyksenä, joka ei lannista työnhakua tässä tapauksessa.
Seurauksella, joka voidaan havaita Alaskassa tämän toimenpiteen soveltamisen jälkeen, on osa-aikatyön suuri merkitys. Tässä mielessä voidaan päätellä, että tämän tyyppisillä siirroilla on kielteinen vaikutus työaikaan, mikä edistää osa-aikatyön lisääntymistä kokopäiväisiin työpaikkoihin verrattuna.
Osa-aikatyön lisääntyminen johtuu vaatimusten puuttumisesta tämän avun saamiseksi. Siksi tällaisten vaikutusten välttämiseksi työhön olisi tarkoituksenmukaista asettaa joukko pääsyvaatimuksia tulotason, perheen ja sosiaalisen tilanteen suhteen.
Pienin elintasotulo
Minimitulotuloista on tehtävä useita huomioita. On tärkeää arvioida sen vaikutuksia varallisuuden jakautumiseen, parantavatko ne matalan tulotason ihmisten elämänlaatua, mitä kustannuksia siitä aiheutuu julkiselle kassalle, ja näiden avustusten hallinnassa mahdollisesti ilmeneviä ongelmia.
Siirtojen perustaminen matalan tulotason ihmisille voi auttaa vähentämään köyhyyttä ja antaa heille mahdollisuuden elää ihmisarvoista elämää. Tämäntyyppistä toimenpidettä toteutettaessa on kuitenkin kätevää asettaa hyvin selkeät vaatimukset, jotta voidaan saavuttaa elintason vähimmäistulot. On tärkeää, että elintason vähimmäistulot ovat yhteensopivia matalapalkkaisten työpaikkojen kanssa. Tällä tavoin vältetään pimeän talouden ongelmat.
Tämäntyyppisten siirtojen hallinta tarkoittaa, että hallinnon on mobilisoitava suuri määrä resursseja, koska tämän tyyppisessä tuessa on välttämätöntä, että meillä on tärkeä byrokraattinen valvonta- ja hallintalaite.
Lisäksi elintason vähimmäistulojen hyväksyminen edellyttää suuria julkisia resursseja. Kaikki tämä tarkoittaa hyvinvointivaltion parantumista, mikä tuo mukanaan julkisten menojen kasvun, joka on katettava veronkorotuksilla.