Vuosien verotuksellisen säästöpolitiikan ja työmarkkinoiden vapauttamisen jälkeen useimmat Euroopan maat lyövät vetoa vähimmäispalkan nostamisesta työntekijöiden ostovoiman palauttamiseksi. Tällä tavoin se pyrkii edistämään kotimaista kulutusta ja siten vahvistamaan talouden elpymistä.
Viime vuosina SMI: n (ammattikohtainen vähimmäispalkka) ylöspäin tarkistaminen näyttää olevan vakio melkein koko Euroopassa. Jos Ison-Britannian hallitus ilmoitti vuonna 2015 työntekijöiden vähimmäispalkan korottamisesta yli tuhannella eurolla (nykyiseen 1378 euroon saakka), myös muut maat, kuten Ranska, Belgia ja Alankomaat, ovat edistyneet tässä asiassa siitä huolimatta, että että Euroopan taloutta uhkaa deflaatio.
Suuntaus on erityisen voimakas Itä-Euroopassa, jossa SMI: n kasvu vuoteen 2007 verrattuna on vielä suurempi mittakaava Latviassa (178%), Romaniassa (143%) ja Bulgariassa (125%). On muistettava, että viime vuonna jopa Saksa, joka on tuolloin puolustanut työvoiman joustavuutta Euroopassa, on liittynyt asettamalla ensimmäistä kertaa minimipalkan, joka on noin 1 440 euroa kuukaudessa.
Espanjassa hallitus ilmoitti SMI: n nousevan 8 prosentilla vuodelle 2017, ja suurin osa poliittisista voimista on kannattanut eurooppalaisen suuntauksen noudattamista, vaikka jotkut vaativat vielä suurempia korotuksia. Nyt, vuonna 2019, se ilmoitti nousun 22%, ja lisäyksiä odotetaan lisää vuoteen 2020 mennessä.
Vähimmäispalkan nostamisen edut
Tässä mielessä SMI-kannattajat väittävät, että ylöspäin suuntautuva tarkistus johtaisi kotimaisen kulutuksen kasvuun kaksoisvaikutuksella: toisaalta työntekijöiden nimellistulojen kasvu parantaisi heidän ostovoimaansa; Toisaalta tulojen uudelleenjako kaikkein heikoimmassa asemassa oleville aloille lisäisi menoja, koska näiden ryhmien marginaali on taipumus kuluttaa enemmän.
Siten pk-yritysten kasvu vahvistaisi kokonaiskysyntää kotimaisen kulutuksen kautta ja vahvistaisi siten tuotannon ja työllisyyden elpymistä.
Samoin he väittävät, että korkeammalla pk-yrityksellä olisi myös merkittäviä uudelleenjakeluvaikutuksia ilman, että tarvitsisi verotuksellisia toimia. Tämän analyysin mukaan yritysten palkkojen korottamiseen varatut resurssit vähennetään yritysten tuloksista. Tämä tarkoittaa, että matalapalkkaiset työntekijät saisivat tuloja, jotka muuten menisivät omistajille, joilla on yleensä korkeampi tulotaso. Tällä tavoin SMI: n kasvu auttaisi vähentämään sosiaalista eriarvoisuutta tarvitsematta turvautua julkisiin menoihin, kuten monien tähän tarkoitukseen tarkoitettujen sosiaalipolitiikkojen kohdalla.
Lopuksi SMI: n puolustajat vahvistavat, että vähimmäispalkan olemassaolo on tehokas keino torjua työvoiman hyväksikäyttöä, koska se vahvistaa työntekijöiden asemaa, joilla muutoin olisi vaikeuksia neuvotellessaan palkkansa. Samaan aikaan korkeampi SMI auttaisi lisäämään inhimillisen pääoman muodostumista ja vähentämään vuokratyötä, koska työnantajat ovat usein avoimempia sijoittamaan korkeammalle palkkatuille työntekijöille pitkällä aikavälillä.
Vähimmäispalkan nostamisen haitat
SMI on kuitenkin myös avoin vähemmän positiivisille analyyseille. Ensinnäkin sen arvostelijat huomauttavat, että vaikutus kulutukseen tapahtuisi vain lyhyellä aikavälillä, koska lisääntyneet työvoimakustannukset siirtyisivät lopulta hintoihin (aiheuttaen inflaatiota) ja työntekijät menettäisivät ostovoiman ensimmäisellä hetkellä.
Sen jälkeen kotimainen kulutus voisi vain hieman parantua rahan illuusion ansiosta, ja viranomaisten olisi toteutettava toimenpiteitä välttääkseen inflaation ja palkkojen tarkistamisen noidankehään.
Toisaalta myöskään SMI: n uudelleenjakeluvaikutukset eivät ole selvät, koska sen puolustajat olettavat, että korkeampi vähimmäispalkka vähentää yritysten voittoja, jotka muuten siirtyisivät korkeamman tulotason omistajien käsiin. He kuitenkin unohtavat, että monissa tapauksissa nämä voitot investoidaan uudelleen yritykseen (parantamalla työntekijöiden olosuhteita) ja että monet osakkeenomistajista ovat todellisuudessa keskitulotasoisia ja jopa pienituloisia. Lisäksi korkeamman pk-yrityksen tuottama inflaatio voi vähentää kiinteistä etuuksista riippuvien matalan tulotason alojen, kuten eläkeläisten tai julkisen tuen ansiosta eloon jääneiden työttömien, ostovoimaa.
Korkeamman pk-yrityksen tuottama inflaatio voi vähentää kiinteistä eduista riippuvien matalapalkkaisten alojen ostovoimaa.
Lisäksi voidaan väittää, että liian korkealla pk-yrityksellä voi olla haitallinen vaikutus työttömyyteen, koska se voi ajaa matalapalkkaiset työntekijät pois työmarkkinoilta. Tämä tarkoittaa esimerkiksi, että 1 000 euron vähimmäispalkka estäisi pääsyn työhön kaikille niille, jotka eivät voi vaatia tätä määrää työstään yksinkertaisesti siksi, että se tuottaa yritykselle pienemmän arvon. Tästä syystä monissa tapauksissa (etenkin vähemmän kehittyneissä maissa) pk-yritysten kasvu, joka ei seuraa todellisen tuottavuuden kehitystä, vain edistää mustaa työtä ja vaikuttaa vain vähän työntekijöiden elämään. Joten vähimmäispalkka voi päätyä vahingoittamaan juuri niitä, joiden tarkoituksena on auttaa.
Teoriassa viitataan siihen, että jos vähimmäispalkka ylittää työmarkkinoiden kysynnän ja tarjonnan välisen tasapainopisteen, työpaikat menetetään. Jos se on alle, sillä ei ole vaikutusta työllisyyteen. Vaikea asia on tietää missä tasapaino on.
SMI Euroopassa
Mitä tulee vanhaan mantereeseen, jolle on viime aikoihin asti ominaista työvoiman joustavuus, SMI näyttää olevan nousussa melkein kaikissa maissa. Sen vaikutukset työllisyyteen ovat kuitenkin erilaiset eivätkä näytä esittävän selkeää mallia.
| EU-maat | SMI | SMI-lisäys (nimellinen) | SMI-lisäys (todellinen) | Työttömyys lisääntyy |
|---|---|---|---|---|
| Luxemburg | 1.922,96 € | 28% | 6% | 2% |
| Belgia | 1.501,82 € | 22% | 3% | 0% |
| Alankomaat | 1.501,80 € | 18% | 2% | 2% |
| Irlanti | 1.461,85 € | 13% | 4% | 5% |
| Ranska | 1.457,52 € | 20% | 5% | 2% |
| Saksa | 1.440,00 € | 0% | -15% | -6% |
| Iso-Britannia | 1.378,87 € | 14% | -11% | 0% |
| Slovenia | 790,73 € | 54% | 33% | 3% |
| Espanja | 756,70 € | 20% | 2% | 14% |
| mallas | 720,46 € | 23% | 3% | -1% |
| Kreikka | 683,76 € | -4% | -21% | 16% |
| Portugali | 589,17 € | 31% | 15% | 4% |
| Puola | 409,53 € | 76% | 53% | -6% |
| Kroatia | 395,61 € | 0% | -23% | 5% |
| Viro | 390,00 € | 103% | 66% | 0% |
| Slovakia | 380,00 € | 109% | 88% | -2% |
| Latvia | 360,00 € | 178% | 137% | 3% |
| Unkari | 332,76 € | 35% | -3% | -1% |
| Tšekin tasavalta | 331,71 € | 27% | 6% | -2% |
| Liettua | 300,00 € | 88% | 54% | 3% |
| Romania | 217,50 € | 143% | 98% | 0% |
| Bulgaria | 184,07 € | 125% | 89% | 0% |
| Tanska | - | - | - | 2% |
| Italia | - | - | - | 5% |
| Kypros | - | - | - | 10% |
| Itävalta | - | - | - | 0% |
| Suomi | - | - | - | 2% |
| Ruotsi | - | - | - | 0% |
| Tiedot vuodelta 2015 vähimmäispalkasta ja vertailu vuoteen 2007 kasvuun Reaalipalkkojen kehitys, joka alentaa kussakin maassa kertyneen vuotuisen IPCA: n. Lähde: Eurostat. |
Menestyneimpiä maita ovat Puola, Unkari, Slovakia ja Tšekki, jotka ovat onnistuneet vähentämään työttömyyttään ja nostamaan vähimmäispalkkaa. Vedonlyönti malliin, joka perustuu vientisuuntautuneeseen teollisuuteen ja sisämarkkinoiden kehitykseen, talouden nykyaikaistaminen on antanut heille mahdollisuuden lisätä työntekijöidensä tuottavuutta ja tämän ansiosta he ovat pystyneet kasvamaan vähimmäispalkkojen jatkuvassa kasvussa, luomalla käytännöllinen ympyrä kulutuksen ja tuotannon välille.
Vastakkaisella puolella on maita, kuten Portugali, Latvia ja Liettua, jotka ovat myös päättäneet nostaa vähimmäispalkkaa, mutta ovat samalla kärsineet huolestuttavasta työttömyyden kasvusta. Lopuksi on syytä huomata myös jotkut vähimmäispalkan jäädyttämistapaukset (Kroatia) tai sen alentaminen (Kreikka), vaikka yksikään näistä ei näytä pystyvän luomaan työpaikkoja yksin.
Joka tapauksessa totuus on, että SMI on epäilemättä yksi nykyisen eurooppalaisen talouskeskustelun avaimista. Vaikka on totta, että sen todellinen soveltamisala on rajallinen (koska monissa tapauksissa vähimmäispalkat vahvistetaan kunkin sektorin työehtosopimuksilla), on se tärkeä viitata maan työoloihin. Kuten olemme jo kommentoineet, mielipiteet jakautuvat niiden välillä, jotka pyrkivät tekemään työmarkkinoista joustavampia ja suoria ponnisteluja tuottavuuden parantamiseksi (olettaen, että tämä nostaa reaalipalkkoja) ja niiden välillä, jotka pyrkivät vahvistamaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä kulutuksen edistämiseksi. Ideologisista arvoista riippumatta todellisuudessa sisäinen keskustelu maan tulojen lisäämisestä toimimalla kysynnän tai tarjonnan mukaan: yhtä vanha ongelma kuin itse talous.
