Mendizábalin takavarikointi oli prosessi, jossa Espanjassa kansallistettiin pääosin kirkollisia voimavaroja. Sen myöhempi myynti tai huutokauppa oli tapa hankkia kansallista varallisuutta.
Mendizábalin takavarikointi sisältyi Espanjan liberaalin vallankumouksen aikaan vuonna 1836. Sen seuraukset kesti vuoteen 1851. Tähän liittyi syvällinen sosiaalinen, poliittinen ja taloudellinen muutos.
Tämän kansallistamis- ja vientiprosessin kautta, joka toteutettiin enimmäkseen 1800-luvulla, valtio hankki omaisuutta, pääasiassa kiinteistöjä, jotka aiemmin kuuluivat kirkkoon.
Liberaalien hallitusten toteuttamilla peräkkäisillä toimenpiteillä nämä pakkolunastukset kohdistuivat myös kuntien ja kaupunginvaltuustoihin kuuluviin kiinteistöihin.
Tähän sisältyi maalaismaisia alueita ja historiallisesti tärkeitä rakennuksia sekä maatalouden hyväksikäyttöalueita. Toisaalta oli lukuisia kansallistettuja kulttuurivaroja arvokkaiden kuvakokoelmien tai suurten kirjastojen muodossa.
Mendizábalin takavarikointi
Kun nämä varat oli hankittu ja muunnettu kansallisen tyyppisiksi varoiksi, ne jatkoivat julkista huutokauppaa.
Tällä tavoin valtiolla oli ylimääräinen varallisuuden lähde tai rahoitus, jonka avulla se voi suorittaa maksusitoumuksensa. Lähinnä nämä viittasivat ulkomaanvelkaan; ajankohtainen kansallinen ongelma ja prioriteetti.
Näiden tavaroiden ostajien maksutapa toteutetuissa huutokaupoissa oli pääosin käteistä. Toisin sanoen se oli suurten kauppiaiden tai porvarillisten yrittäjien ostovoiman ulottuvilla.
Lisäksi velkapapereiden, kuten joukkovelkakirjojen ja valtion laskujen, liikkeeseen laskeminen oli yleistä maksutapana.
Mendizábalin takavarikoinnin pääpiirteet
Tämä espanjalainen takavarikointi perustui useisiin pääkohtiin:
- Sosiopoliittinen merkitys: Tästä toimenpiteestä tuli tuon ajan liberaalin politiikan keskeinen akseli. Samanaikaisesti porvarillisen sektorin kasvua haettiin aikaisempaa vallan järjestystä vastaan.
- Huomion keskipiste: Takavarikoinnissa keskityttiin kaupunginvaltuustojen kirkollisiin omaisuuksiin ja omaisuuteen.
- Sosiaalisen paradigman muutos: Institutionaalisen tai hallitusvallan asettaminen valloilleen uskonnolliseen, auttoi kääntämään yhteiskunnan ja hylkäämään vanhan järjestelmän puutteet.
- Integraatio markkinoilla: Kansallistaminen ja myöhempi kiinteistöjen tai peltojen myynti saivat nämä aiemmin käyttämättömät tiedotusvälineet kokemaan uuden taloudellisen hyväksikäytön.
- Veropaineen kasvu: Näillä toimilla valtio jatkoi uusien verojen soveltamista ja siten nosti kansantulojen tasoa.
Vaikka pakkolunastus- ja kansallistamistoimenpiteet vaikuttivat omaisuuteen koko Espanjan alueella, joitain rakennuksia tai maalaismaisia alueita ei otettu huomioon.
Kirkon voimalla hoidetut sairaalat, orpokodit, majatalot ja keittokeittiöt eivät kärsineet tällaisista toimenpiteistä. Samoin kuin se tapahtui yliopistojen ja muiden uskonnollisten koulutuskeskusten kanssa.