Välilliset kustannukset ovat sellaisia, jotka vaikuttavat yhden tai useamman yrityksen myymän tuotteen tuotantoprosessiin ja joita ei voida mitata ja osoittaa suoraan yhteen tuotantovaiheista tai tietylle tuotteelle, vaan pikemminkin on oletettava johdonmukainen kohdistuskriteeri.
Toisin sanoen epäsuorat kustannukset vaikuttavat useisiin tuotteisiin, ja niiden määrittämiseksi jokaiselle tuotteelle on esitettävä seuraava kysymys: Kuinka voin jakaa nämä kustannukset tuottamieni yksikköjen kesken? Kun tuot autoa, tiedät, että siihen on asetettava 4 pyörää, mutta … tiedätkö kuinka paljon sähköä tarvitset jokaisen auton tuottamiseen? Tämä on suurin ero välittömiin kustannuksiin nähden, koska välittömät kustannukset voidaan liittää hyvin selvästi lopputuotteeseen ilman, että tarvitsee vahvistaa allokointikriteeriä.
Välilliset kustannukset ovat kustannusluokka, joka luokitellaan tuotannon suhteen perusteella.
Epäsuorat kustannustyypit
Pääasiassa voimme erottaa seuraavat epäsuorien kustannusten tyypit:
- Välilliset tuotantokustannukset: Nämä ovat niiden tekijöiden tuotantoprosessiin liittyvät kustannukset, jotka vaikuttavat lopputuotteen hankkimiseen, lukuun ottamatta suoria kustannuksia (raaka-aine tai työ). Esimerkiksi välilliset tuotantokustannukset voivat olla mm. Koneiden, huollon, valvontahenkilöstön, laadunvalvonnan, vuokrasopimusten tai sähkön poistot. Kuten näemme, nämä kustannukset liittyvät tuotantoprosessiin, mutta eivät vaikuta suoraan prosessiin, eikä niitä yleensä voida jakaa ilman tarvetta asettaa allokointikriteeriä.
- Yleiset välilliset kustannukset: Ne ovat kustannuksia, joita ei pidetä tarpeellisina tuotteiden valmistuksessa, elleivät ne kuulu toiminnallisiin alueisiin, joita käytetään liiketoiminnan oikeaan kehittämiseen. Nämä ovat yleensä lähinnä liike- tai hallintokustannuksia.
Välillisten kustannusten kohdentamisperusteet
Kuten olemme jo aiemmin kommentoineet, välillisten kustannusten pääpiirre on tarve luoda yhtenäinen jakokriteeri.
Laskentaperusteita on useita, joista yleisimmät ovat seuraavat:
- Tuotettu yksikkö: Kuten nimestään käy ilmi, se koostuu välillisten kustannusten jakamisesta tuotettujen yksiköiden perusteella.
- Myyntihinta: Tässä tapauksessa välilliset kustannukset kohdennetaan tuotteen myyntihinnan / myytyjen yksikköjen perusteella eli tuotteen painon perusteella kokonaismyyntimäärässä.
- Työyksikkö: Kustannusten jakautuminen esimerkiksi koneen tuntien tai esimerkiksi tuotteissa käytettyjen materiaalikilojen mukaan.
Esimerkki epäsuorista kustannuksista
Yllä kuvatun syntetisoimiseksi ja sen soveltamiseksi todelliseen esimerkkiin, alla on esimerkki molemmista välillisistä kustannuksista ja mahdollisista kriteereistä, joita yrityksen johto voisi noudattaa jakaakseen ne kaikkien tuotteiden kesken:
- Tehtaan vuokraus. Yleisin tapa olisi jakaa se tuotettujen yksiköiden mukaan.
- Tarvikkeet (sähkö). Se voitaisiin jakaa kunkin koneen eri valmistuslinjoille käytettyjen valmistustuntien perusteella.
- Epäsuora työ. Tuotantoon käytetyn ajan mukaan.
- Kuljetus. Niiden jakelu voisi perustua kunkin yksikön myyntihintaan myytyihin yksiköihin.
- Koneiden poistot. Jos koneita on useita, niiden jakaminen voitaisiin tehdä kussakin koneessa tehtyjen tuntien välillä ja vuorotellen kussakin koneessa valmistettujen tuotteiden määrän välillä. Jos koneita on vain yksi, imputointi voidaan tehdä suoraan tuotettujen yksiköiden lukumäärällä.