Maailmanpankin mukaan maat, jotka ovat aiemmin kärsineet pandemiasta, laskivat tuottavuuttaan jopa 9 prosenttia kriisin jälkeen. Voisiko historia toistaa itseään, tai ehkä tällä kertaa se on erilainen?
Talouden tieteen suhteen on väistämätöntä mainita käsitteet, jotka ovat niin tunnettuja poliittisella alalla kuin käytännössä tuntemattomat, kuten bruttokansantuote (BKT), inflaatio, työttömyys sekä muut, jotka toistuvat päivittäin hyvin. . Taloustiede on hyvin laaja tiede, ja sellaisenaan alalla käytetty terminologia on yhtä monipuolista kuin laajaa. Kuitenkin, kun puhumme talouskasvusta sinänsä, suosituimpien käsitteiden joukossa BKT: n ohella, tuottavuus erottuu.
Ensinnäkin meidän on ymmärrettävä, että BKT on indikaattori, joka mitataan virtausmuuttujana ja joka ilmaisee tietyn maan tuottaman ajanjakson samalla tavalla määritetyn tuotannon. Siksi, kun tiedämme, mikä on BKT, meidän on tiedettävä, että tapoja kasvattaa tätä suuruutta suhteessa muihin ajanjaksoihin on pääasiassa kaksi: ensinnäkin lisätä aktiivisten työntekijöiden määrää verrattuna aiempiin vuosiin ja pystyä tuottamaan näitä enemmän kuin mitä tuotettiin pienemmillä malleilla. Tai toisaalta lisätä nykyisten työntekijöiden tuottavuutta työvoimassa.
"Talouskasvu on mahdollista vain kahdella tavalla: työvoiman lisääntyessä tai tuottavuuden kasvaessa."
Tässä yhteydessä meidän on tiedettävä, että työvoiman kasvusta johtuva BKT: n kasvu aiheuttaa työnantajalle lisäkustannuksia. Toisin sanoen se lisää työvoimakustannuksia, koska puhumme enemmän henkilöstön sisällyttämisestä, joten heidän on oletettava, että tästä aiheutuvat korkeammat palkkakustannukset. Kun kuitenkin lisääntyy tuottavuus, tämä osoittaa, että samat ihmiset, jotka tuottivat tietyn määrän tuotantoa edellisinä vuosina, hyvin erilaisista syistä, tuottavat nykyään enemmän samoilla resursseilla. Ottaen huomioon nämä kaksi kasvupolua optimaalisen polun valinta on siten melko yksinkertainen.
Viime vuosina olemme kuitenkin nähneet, kuinka tämä kasvupolku on vähentynyt suuressa osassa maailmaa. Tässä mielessä tuottavuuden kasvun tuottaminen on yhä monimutkaisempi prosessi ja myös kalliimpaa. Lisäksi muuten menetelmät, joilla tämä kasvu saavutettiin näiden osoittaman kehityksen valossa, ovat menettäneet tehokkuuden; kyseenalaistaa jopa ne tapat, joilla tällainen parannus voidaan saavuttaa.
Vaikka sodanjälkeisen ajan tuottavuus kasvoi harppauksin, se saavutti suurimman laajenemisvaiheensa 1970-luvulla. Automaation ja koneellistumisen myötä planeetalla oli talousbuumi, jossa tuottavuus lisääntyi huomattavasti 1930-luvulta lähtien. 1970-luvulta lähtien tuottavuuden kasvua mittaavat indikaattorit ovat pysyneet ajan myötä paikallaan. No, vasta 1990-luvulla havaitaan uusia kasvuja näissä indikaattoreissa; jälleen kärsivät uudesta hidastumisesta vuodesta 2000.
Siitä lähtien tekniikan kehityksellä ja muilla tapahtumilla, joiden normaalitilanteissa olisi pitänyt lisätä tuottavuutta edelleen, ei ole ollut yhtä suurta vaikutusta kuin a priori odotettiin. Tässä mielessä tuottavuuden kasvu on ollut pysähdyksissä jopa kehittyvissä talouksissa (EMDE), joissa se kasvoi nopeammin. Tilanne, joka on paljastanut näiden edistysaskeleiden merkityksen talouskasvulle, sekä se, ovatko nykyisen talousteorian aiemmin vahvistamat kasvupolut riittäviä mainitun dynaamisuuden palauttamiseksi.
Melko pelottava tutkimus
Kuten analyysistä voidaan nähdä, riittää, että tarkastellaan Espanjaa tai Meksikoa esimerkkinä nousevasta taloudesta, jotta voimme tarkkailla, mitä kommentoimme. Tässä mielessä esimerkiksi niemimaan maalla tuottavuus on kasvanut hyvin hitaasti yli 20 vuoden ajan. Jotain samanlaista kuin Meksikolla, joka tuottavuuden kasvusta huolimatta, koska se on nouseva talous, tekee sen hitaammin kuin aikaisempina vuosina. Aikaisemmin mainittujen päivämäärien ohella Espanja, Meksiko, kuten muutkin taloudet, ovat menettäneet tuottavuuden dynaamisuuden, joka on luonnehtinut niitä vuosia sitten. Kaikki tämä huolimatta elämästä täysin digitalisoituneella aikakaudella, jossa edistysaskeleita ja uuden teknologian esiintymistä tapahtuu jatkuvasti.
"Maailmanpankin mukaan ne taloudet, joihin pandemiataudit ovat aiemmin vaikuttaneet, laskivat tuottavuuttaan jopa 9% seuraavien 3 vuoden aikana."
Lisäksi on silmiinpistävää, mitä osoittaa Maailmanpankin tekemä tutkimus ja joka osoitti meille nykypäivän kaltaisten tilanteiden vaikutuksen eri kärsivien maiden tuottavuuteen. Tutkimus osoittaa siis nykyisen kaltaisten tilanteiden voimakkaan vaikutuksen eri maiden tuottavuuteen. Monenkeskisen järjestön mukaan ne taloudet, joihin tällä vuosisadalla vaikuttivat pandemiataudit, laskivat samalla tavoin tuottavuuden tasoa jopa 9 prosenttia seuraavien kolmen vuoden aikana suhteessa maihin, jotka eivät olleet kärsineet pandemioista, he eivät vaikuttaneet niihin.
Tästä syystä, ottaen huomioon edellä mainitut tapahtumat, kriisi, joka tänään tapahtuu, uhkaa jatkaa painottamista tuottavuuteen, joka, kuten sanoimme, on pysähtynyt jo vuosia. Lisäksi kaikki tämä, muiden tekijöiden lisäksi, jotka eivät toimi oikein tuottavuuden nostamiseksi, eivätkä ne toimi niin kuin pitäisi. Huonilla koulutustuloksilla, heikoilla investointivirroilla, "uusilla innovaatioilla" ja julkisilla ärsykkeillä ei näytä olevan toivottuja vaikutuksia.
Eri kriisi, erilainen tulos
Tässä suhteessa ja huolimatta siitä, mitä edellisissä riveissä analysoitu empiirinen tutkimus heijastaa, on syytä kyseenalaistaa, onko tällä kertaa erilainen. Ja se, että taloudellisten toimijoiden kokemukset eroavat toisistaan, voivat jättää meille hyvin erilaisen tuloksen nykyisessä tilanteessa.
"Maailman talousfoorumin (WEF, lyhenne englanniksi) mukaan 80% maailman työnantajista nopeuttaa digitaalisen muutoksen prosesseja yrityksissään."
Taloudellisen toiminnan pakotetun halvauksen takia mahdottomuus toimia ja työskennellä kasvotusten-muodossa nopeutti digitalisaatioprosesseja suuressa osassa yrityksiä koko planeetalla. Maailman talousfoorumin (WEF) mukaan maailmanlaajuisen yritystutkimuksen mukaan 80% maailman työnantajista aikoo nopeuttaa digitaalisen muutoksen prosesseja yrityksissään. Lisäksi nämä vastaajat ilmoittivat antavansa työntekijöilleen enemmän mahdollisuuksia sopeutua etätyöhön. Tätä varten investoidaan ja nopeutetaan digitaalisten työkalujen käyttöönottoa yrityksen päivittäisessä toiminnassa.
Toisaalta tämä tutkimus osoittaa samalla tavalla, että 50% kyselyyn osallistuneista työnantajista aikoo automatisoida suuren osan tuotantotehtävistään, 43% heistä vakuuttaa, että tällainen automatisointi vähentää työvoimaa; eli se vähentää työntekijöiden määrää. Tässä mielessä nykyinen kriisi on kiihdyttänyt muutosta, jota taloudet ovat vuosien ajan vaatineet tuottavuuden jatkamiseksi. Jotkut pandemian odotettavissa olevat muutokset johtuvat väistämättä taloudellista toimintaa lamauttavasta kansalaisia nykyään uhkaavasta viruksesta sekä sen korkeasta tartuntaprosentista.
Tämä, mitä kommentoimme, on havaittu luvuissa, joita etätyö esittelee planeetan eri maissa. Näin on Yhdysvalloissa, jossa Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) tarjoaman raportin mukaan noin 50% väestöstä olisi jo etätyössä kodeistaan. Toisaalta muissa maissa, kuten Yhdistyneessä kuningaskunnassa, odotetaan, että 30% työvoimastaan työskentelee kotona vuoteen 2021 mennessä. Näin ollen etätyö, johon vedonlyöntiä tekevät myös Espanjan kaltaiset taloudet, on mennyt 6 prosentin väestöstä kotoa, 16,4 prosenttiin pandemian aikana.
Lyhyesti sanottuna nämä muutokset sekä yritysten toteuttama nopeutettu siirtymävaihe ovat nostaneet esiin mahdollisuuden, että tuottavuus kiihtyy jälleen, kun pandemian vaikutukset häviävät. Tuottavuus, joka kasvunsa myötä myös lopettaisi melko huolestuttavan trendin, jos se toistettaisiin tällä kertaa.