Konsuli on henkilö, joka on vastuussa ei-poliittisten tehtävien suorittamisesta ulkomailla ja jolla on virallinen asema. Se harjoittaa toimintaansa konsulaatissa.
Konsuli on lähtövaltion nimittämä, hän on julkinen virkamies. Sen tavoitteena on helpottaa ja palvella niitä ihmisiä, joilla on kansalaisuus ja jotka asuvat tai ovat maassa, johon konsulaatti on sijoittautunut.
Konsulin tehtävät
Vuoden 1963 konsulisuhteita käsittelevä Wienin yleissopimus, joka säätelee tätä asiaa kansainvälisellä tasolla, ilmaisee 5 artiklassa konsulitoiminnot:
- Suojaa vastaanottavassa valtiossa lähettävän valtion ja sen luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden kansalaisten edut kansainvälisen oikeuden sallimissa rajoissa.
- Edistetään lähettävän valtion ja vastaanottavan valtion välisten kaupallisten, taloudellisten, kulttuuristen ja tieteellisten suhteiden kehittämistä ja edistetään myös niiden välisiä ystävällisiä suhteita tämän yleissopimuksen määräysten mukaisesti.
- Saada kaikin laillisin keinoin tietoa vastaanottavan valtion kaupallisen, taloudellisen, kulttuurisen ja tieteellisen elämän olosuhteista ja kehityksestä, tiedottaa siitä lähettävän valtion hallitukselle ja toimittaa tietoja kiinnostuneille henkilöille.
- Laajennetaan passi ja matkustusasiakirja lähettävän valtion kansalaisille ja viisumit tai sopivat asiakirjat ihmisille, jotka haluavat matkustaa kyseiseen valtioon.
- Tarjota apua ja apua lähettävän valtion kansalaisille, olivatpa he luonnollisia tai oikeushenkilöitä.
- Toimi notaarina, siviilirekisterivirkailijana ja vastaavissa tehtävissä ja hoitaa muita luonteeltaan hallinnollisia toimenpiteitä edellyttäen, että vastaanottavan valtion lakeja ja määräyksiä ei vastusteta.
- Varmistetaan vastaanottavan valtion lakien ja asetusten mukaisesti lähettävän valtion kansalaisten, joko luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden, edut vastaanottavan valtion alueella tapahtuvan kuoleman seurauksena tapahtuvassa perinnössä.
- Suojaa vastaanottavan valtion lakien ja asetusten asettamissa rajoissa alaikäisten ja muiden henkilöiden edut, joilla ei ole täydellistä kapasiteettia ja jotka ovat lähettävän valtion kansalaisia, etenkin silloin kun heidän on asetettava huoltajuus heille. Tai konservatorio.
- Edustaa lähettävän valtion kansalaisia tai ryhtyy tarvittaviin toimiin edustusta varten vastaanottavan valtion tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa viimeksi mainitussa voimassa olevan käytännön ja menettelyjen mukaisesti tämän saavuttamiseksi lainsäädännön mukaisesti. ja niiden asetusten nojalla toteutetaan väliaikaisia toimenpiteitä näiden kansalaisten oikeuksien ja etujen turvaamiseksi, kun he eivät heidän poissaolonsa tai muun syyn takia voi puolustaa niitä ajoissa.
- Ilmoittaa oikeudellisista ja tuomioistuinten ulkopuolisista päätöksistä ja täyttää oikeusapupyynnöt voimassa olevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti ja, jos niitä ei ole, tavalla, joka on yhteensopiva vastaanottavan valtion lakien ja asetusten kanssa.
- Käytä lähettävän valtion lakien ja määräysten mukaisesti valvonta- tai tarkastusoikeuksia aluksiin, joilla on kyseisen valtion kansalaisuus, ja niihin rekisteröityihin ilma-aluksiin sekä myös niiden miehistöön.
- Antaa apua edellisessä osassa tarkoitetuille aluksille ja ilma-aluksille ja myös niiden miehistöille. vastaanottaa ilmoituksen näiden alusten matkasta, lähettää ja vahvistaa aluksella olevat asiakirjat ja suorittaa tutkimuksia matkan aikana tapahtuneista tapauksista ja ratkaista kaikenlaiset oikeudenkäynnit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta vastaanottavan valtion viranomaisten toimivaltaa. kapteenin, upseerien, merimiesten välillä, niin kauan kuin lähettävän valtion lait ja määräykset niin sallivat.
- Käytä lähettävän valtion konsulaatille antamia muita tehtäviä, joita vastaanottavan valtion lait ja määräykset eivät ole kieltäneet tai joita se ei vastusta, tai niitä, jotka sille uskotaan valtion välillä voimassa olevissa kansainvälisissä sopimuksissa. joka lähettää ja vastaanottaa.
Rooman konsuli
Konsuli oli korkein valta-asema Rooman tasavallan aikana, joka kesti vuodesta 509 eKr. Kunnes 27 a. Joka vuosi valittiin kaksi konsulia, ja heidän täytyi suorittaa tehtävänsä sinä vuonna. Hänelle annettiin poliittiset ja sotilaalliset tehtävät, jotka ottivat vastuun Imperiumin ohjauksesta.
Heidät valittiin kaksi kerrallaan toisen voiman torjumiseksi ja rajoittamiseksi siten, ettei kummallakaan luvulla ollut rajoittamatonta valtaa. Jos jompikumpi heistä kuoli toimikautensa aikana, joskus valittiin varakonsuli, ja toisinaan toinen konsuli piti kaikkea valtaa toimeksiannonsa loppuun saakka.
Myöhemmin, Rooman imperiumin perustamisen jälkeen, heti tasavallan jälkeen, keisarit tulivat valtaan. Imperiumin suunta jätettiin heidän käsiinsä, jolloin konsulit siirrettiin huomaamattomampiin tehtäviin.
