Verokiila on indikaattori, joka yrittää mitata verojärjestelmän esiintyvyyttä tietyllä arvolla. Eli ero sen välillä, mitä kuluttaja maksaa ja mitä tuottaja saa, tämä ero on verojen kautta valtion omaisuutta.
Tässä mielessä verokiila on indikaattori, joka ilmaistaan prosentteina. Prosenttiosuus mittaa kuluttajan maksaman hinnan ja tuottajan saaman pääoman välisen eron. Tätä valtion verotettua ja omistamaa eroa kutsutaan verokiilaksi.
Toisin sanoen se on tavarasta maksetun hinnan ja tuottajan saaman rahan välinen ero. Tätä eroa, jonka valtio pitää verolla, kutsutaan verokiilaksi, koska omaisuuden arvon kasvaessa vero on korkeampi, mikä aiheuttaa kiilan sen graafisessa esityksessä.
Käytännössä verokiilaa käytetään usein alueen kansalaisten ostovoiman mittaamiseen. Toisin sanoen sitä käytetään yleensä viitteenä henkilökohtainen tulovero siten, että voimme arvioida saadun netton, joka on jäljellä laskennan lopussa. Kaikki tämä on vähennetty, kuten pidätykset, sosiaaliturvamaksut sekä työntekijöiden maksut prosentteina työvoimakustannuksista. Näin ollen tulos on työnantajan maksamien todellisten työvoimakustannusten ja todellisen nettopalkan välinen ero, jonka olemme jääneet kuluttamaan.
Kuinka verokiila lasketaan?
Verokiilan laskemiseksi on otettava huomioon, että puhumme eri näkökulmista. Tällä tavalla, jotta voimme tuntea verokiilan, meidän ei tarvitse mitata vain työntekijöiden ostovoimaa veroalennuksen jälkeen, vaan myös kokonaiskustannukset, jotka työntekijä edustaa yritykselle.
Tällä tavalla ensimmäinen askel olisi laskea yrityksen kokonaiskustannukset.
Siksi meidän on käytettävä seuraavaa kaavaa:
Missä:
- CT on kokonaiskustannukset.
- W on saatu bruttopalkka.
- Cp on prosenttiosuus maksuista työnantajan SS: ään.
- Pp on tuottajahintaindeksi.
Kun olemme tehneet sen, meidän on edelleen löydettävä työntekijän ostovoima.
Tässä mielessä meidän on sovellettava seuraavaa kaavaa:
Missä:
- PA on ostovoima.
- W on saatu bruttopalkka.
- EY on prosenttiosuus maksuista työntekijän SS: ään.
- Tee on henkilökohtaisen tuloveron keskimääräinen prosenttiosuus.
- Pc on kuluttajahintaindeksi (CPI).
- Tc on valmisteverojen (alv) prosenttiosuus.
Kun olemme laskeneet työntekijän yritykselle siirtämät kokonaiskustannukset, samoin kuin hänen ostovoimansa, jatkamme verokiilan laskemista.
Tässä mielessä meidän on sovellettava seuraavaa kaavaa:
Missä:
- CT on kokonaiskustannukset.
- PA on ostovoima.
- W on saatu bruttopalkka.
- Cp on prosenttiosuus maksuista työnantajan SS: ään.
- Pp on tuottajahintaindeksi.
- EY on prosenttiosuus maksuista työntekijän SS: ään.
- Tee on henkilökohtaisen tuloveron keskimääräinen prosenttiosuus.
- Pc on kuluttajahintaindeksi (CPI).
- Tc on valmisteverojen (alv) prosenttiosuus.
Verokiilan, veroponnistuksen ja verotaakan ero
Meillä on tapana sekoittaa nämä kolme käsitettä paljon. Vaikka käytännössä niitä käytetään tekemään sama arvio tietyn verojärjestelmän esiintyvyydestä, ne eivät ole samat. Lisäksi he eivät esitä vastaavaa laskentamenetelmää, koska niillä on eroja, jotka johtavat erilaisiin tuloksiin.
Ensinnäkin verokiila on laskelma, jolla mitataan työntekijän työntekijälle edustamien kokonaiskustannusten ja toisaalta hänen ostovoimansa, jota voidaan käyttää kulutukseen, välinen ero.
Toisaalta verotaakka on seurausta tietyn alueen veronkeruua edustavan kokonaislaskennan jakamisesta tietyllä hetkellä kaiken tämän alueen bruttokansantuotteella (BKT). Siten se kerrotaan 100: lla ja meillä on prosenttiosuus, joka edustaa verotaakkaa.
Eli kaava olisi tässä mielessä seuraava:
Veropaine = (saatu veronkanto / BKT) x 100
Viimeiseksi veroponnistus on lisäys, joka täydentää verorasitusta. Ja sanomme lisätyksi johtuen siitä, että tämä suuruus on käytettävissä, kun meillä on finanssipainetta, koska tämä ensimmäinen on muuttuja toisesta. Tässä mielessä finanssipolitiikka on seurausta jakamalla julkisen talouden paine BKT: lla asukasta kohti. Näin ollen kerrotaan uudestaan sadalla ja saisimme tuloksen, myös prosentteina, joka edustaa finanssiponnisteluja.
Finanssiponnistusten laskemisen tulos olisi puolestaan seuraava:
Julkisen talouden ponnistus = (julkisen talouden paine / BKT asukasta kohti) x 100