Rodrickin trilemma, jota kutsutaan myös mahdottomaksi trilemmaksi, osoittaa, että on mahdotonta saavuttaa taloudellista hyperglobalisoitumista, poliittista demokratiaa ja kansallista itsemääräämisoikeutta samanaikaisesti. Kolme samanaikaista vaihtoehtoa eivät ole yhteensopivia, joten meidän on pakko valita vain kaksi niistä.
Rodrickin trilema osoittaa, että taloudellisen hyperglobalisoitumisen, demokraattisen politiikan ja kansallisen itsemääräämisoikeuden välisten vaihtoehtojen saavuttaminen merkitsee väistämättä yhden näistä kolmesta voimasta heikkenemistä. Tällä tavoin voimme valita seuraavista tilanteista:
- Valitsemalla olla taloudellisesti globalisoitunut maa, jolla on globaali demokratia, mutta meidän on uhrattava osa kansallisesta itsemääräämisoikeudestamme.
- Säilytämme täysin kansallisen itsemääräämisoikeutemme ja sisäisen demokratiamme, mutta integroimatta itseämme täysin globalisaatioon.
- Pidä kiinni globalisaatiosta, säilytä kansallinen autonomia, mutta uhraa sisäinen demokratia.
Kaikkien kolmen tavoitteen saavuttaminen samanaikaisesti on mahdotonta, koska yhden saavuttaminen estää meitä suorittamasta toista.
Trilogian kirjoittaja
Trilogian kirjoittaja on Harvardin yliopiston poliittisen talouden professori Dani Rodrick, jonka teos "Globalisaation paradoksi" yhdistää historiallisen kertomuksen kriittisiin havaintoihinsa avaamalla mielenkiintoisen keskustelun globalisaatiosta ja sen vaikutuksista demokratiaan ja kansalliseen itsemääräämisoikeuteen. .
Rodrickin tutkielman mukaan taloudellisen globalisaation, poliittisen demokratian ja kansallisen itsemääräämisoikeuden vaihtoehdot edustavat trilemmaa, koska on mahdotonta saada niitä kaikkia samanaikaisesti (ne eivät ole yhteensopivia) ja maiden on pakko valita vain kaksi niistä.
Rodrickin trilogian soveltaminen EU: ssa
Rodrick-trilemmaa sovellettaessa Euroopan unionissa meillä on kolme toivottavaa vaihtoehtoa:
a) Syvennetään unionin maiden yhdentymistä.
b) Vahvistaa kunkin maan sisäistä demokratiaa.
c) Puolusta jokaisen jäsenen kansallista itsemääräämisoikeutta.
Kuten näemme, näitä kolmea vaihtoehtoa ei voida saavuttaa samanaikaisesti, koska yhden syventäminen vaikuttaa toisen kehitykseen. Edetäkseen meidän on valittava seuraavista vaihtoehdoista:
- Vahvistetaan Euroopan unionin integraatiota ylläpitämällä demokratiaa Euroopan tasolla (esimerkiksi lisäämällä valtaa Euroopan parlamentille) mutta vähentämällä valtioiden autonomiaa.
- Heikentää Euroopan yhdentymistä, mutta vahvistaa sisäistä demokratiaa ja kunkin maan suvereniteettia.
- Saada valtio, joka sitoutuu voimakkaasti Euroopan unioniin, säilyttää autonomiansa, mutta unohtaa sisäisen demokratian.
Asianmukainen päätös riippuu uskomuksistamme siitä, mikä kolmesta tavoitteesta tuo suurimman hyödyn kansalaisille. Ison-Britannian tapauksessa Brexitiä tukeneet ihmiset valitsivat toisen vaihtoehdon siirtyessään pois Euroopan unionista.