Kriisi Tequila annettiin nimi Meksikon valuuttakriisille vuonna 1994. Syynä Meksikon peson voimakas heikkeneminen ja kansainvälisten varantojen puute.
Kriisin alku on Meksikon hallinnon voimakas julkisen talouden alijäämä (7%) vuoden 1994 alussa. Tämä pakotti hallituksen käynnistämään useita välineitä (muun muassa Tesobonos), mikä ei auttanut hälventämään epäilyksiä ja epäluottamusta keskuudessa kansainväliset sijoittajat. Nämä päättivät nopeasti myydä nämä velvoitteet tyhjentäen siten Meksikon keskuspankin kansainväliset varat. Tällä tavoin peson devalvointi ja velan kasvattaminen, joka puolestaan oli dollareina.
Hallituksen rahapolitiikalla pyrittiin nostamaan korkoja tavoitteena vähentää dollarin lentoa keskuspankilta. Tätä varten sopimalla rahan tarjonta ja torjumalla puolestaan Meksikon peson uudelleenarvostusta. Vaikka tällä politiikalla ei ollut vaikutusta epäluottamuksen ja varausten jatkuvan siirron takia, se korosti kriisiä vähentämättä hallinnon julkisia menoja. Tämä johtui siitä, että maassa oli vaalikausi ja vallassa oleva hallitus ei halunnut menettää äänestäjiensä luottamusta.
Historiallinen tausta
1990-luvulla kansainvälistyminen ja pääoman vapaa liikkuvuus aiheuttivat erilaisia kriisejä nousevissa maissa. Olivatpa ne luonteeltaan taloudellisia, vaihto- tai taloudellisia.
Meksikon tapauksessa Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimuksen syntyminen merkitsi ulkomaisen pääoman voimakasta virtaamista Meksikon talouteen. Tilanne, joka johti Meksikon hallituksen joukkovelkakirjojen ja lyhytaikaisen julkisen velan kaupallistamiseen. Tätä myyntiä käytettiin maan tiettyjen rakenteellisten muutosten rahoittamiseen. Samoin nämä velvoitteet noteerattiin dollariin ankkuroiduissa Meksikon pesoissa, jotta Yhdysvaltojen valuutta vahvana valuuttana voisi suojata ja taata ne. Tämä johti Tequila-kriisiin, joka nimettiin niin, koska se liittyi Meksikoon, maahan, josta alkoholijuoma on peräisin.
Yli vuosikymmenen ajan tämä tosiasia on vaikuttanut enemmän tai vähemmän Meksikoon. Tällä tavalla, aina tietoinen Meksikon peson ja ulkomaisten investointien heikkoudesta, suuntaamalla pääoma varojen ja julkisten yritysten hankintaan keinona houkutella pitkäaikaisia ulkomaisia investointeja. Tätä varten pitää paino myös hyväksyttävissä rajoissa pääoman houkuttelemiseksi.