Tämän vuoden Venetsian arkkitehtuuribiennaalissa esitelty hanke suunnittelee 25–100 talon välisen yhteisön rakentamista Almeren kaupungin (Alankomaiden) laitamille. Sponsoroivan yksikön, kalifornialaisen yrityksen, ReGen Villagesin, idea on käynnistää pilottihanke, joka käynnistettäisiin ensi vuonna ja joka onnistumisen sattuessa voitaisiin tulevaisuudessa laajentaa koskemaan myös Ruotsia, Norjaa, Tanskaa ja Saksaa. Uuden yhteisön omavarainen hallinta perustuisi kolmeen akseliin: ruokaan, energiaan ja jätteisiin.
Ruoantuotanto on epäilemättä yksi projektin innovatiivisimmista näkökohdista pyrkii optimoimaan käytettävissä olevat resurssit (erityisesti vesi ja tila) maksimoida tuotanto. Tässä mielessä tärkein uutuus on pystysuorien maatilojen toteuttaminen, jotka on suunniteltu pitkiksi hyllyiksi, jotka mahdollistavat yhden viljelykasvien istuttamisen toisen päälle ja vievät vähän tilaa. Lisäksi uudet maatilat toimisivat kasvihuoneina, jotka säätelevät lämpötilaa, valon sisäänpääsyä ja ilmankosteutta parhaan viljelyolosuhteen takaamiseksi, ja nykyaikaiset kastelujärjestelmät välttävät veden tuhlaamista. Viimeisenä, Aquaponics-tekniikoiden käyttöönotto mahdollistaisi tuotannon kertomisen 10: llä, mikä vähentäisi veden kulutusta 90%. Biennaalissa esitetyn projektin mukaan tämän viljelymallin toteuttaminen kykenisi tuottamaan käytännössä puolet yhteisön kuluttamasta ruoasta, joka on edelleen kaukana täydellisestä omavaraisuudesta, mutta saavuttaisi ennennäkemättömiä tuloksia kaupunkialueella.
Toisaalta uusi yhteisö voisi myös ottaa käyttöön useita uutuuksia energia-alalla. Ensinnäkin kaikki talot rakennettaisiin materiaaleilla, jotka mahdollistavat sisätilojen helpomman eristämisen ulkoisista lämpötilan muutoksista ja vähentävät siten lämmityksen käyttöä talvella ja ilmastointia kesällä. Tämä aloite johtaisi suurempiin energiansäästöihin tehokkaamman kulutuksen ansiosta, vaikka osa sen menestystä suosisi myös lempeä Alankomaiden ilmasto. Lisäksi ReGen Villages on sitoutunut vähentämään energiankulutusta ja parantamaan ilmanlaatua toistamalla Alankomaissa jo menestyksekkäästi toimivan liikennemallin: melko pienet yhteisöt, joissa suurin osa matkoista voidaan käydä jalkaisin, polkupyörien laaja käyttö ja kasvava leviäminen sähköautoja, jotka tässä tapauksessa olisivat ainoat moottoriajoneuvot, jotka voisivat liikkua kaduilla.
Päinvastoin, jos monet Almere-yhteisön esittelemistä uutuuksista pyrkivät vähentämään energiankulutusta, toisten tavoitteena on maksimoida sen tuotanto. Tässä mielessä hanke on suunnitellut aurinkopaneelien asentamisen kaikkiin koteihin sekä tuulen ja biomassan tuotantojärjestelmien tarkoituksen, että jokainen perhe pystyy kattamaan ainakin oman kulutuksensa. ReGenin tavoitteet menevät kuitenkin paljon pidemmälle: kaukana omasta kulutuksestaan tyytymättömyydestä, projektin sponsorit pyrkivät siihen, että enemmän energiaa tuotetaan (pienempien energiakustannusten mukana). ylijäämä, jonka yhteisö voi viedä kansalliseen sähköverkkoon. Tämä antaisi ylijäämän, joka muuttuisi tulolähteeksi, joka tarvitaan kattamaan ainakin osa sellaisten tavaroiden tarpeista, joita ei tuoteta yhteisössä.
Lopuksi, projekti sitoutuu kestävyyteen pitkällä aikavälillä toistamalla roskien keräys- ja käsittelymallin, joka tekee Alankomaista jo nyt yhden puhtaimmista maista maailmassa (Amsterdam on toiseksi ympäristöystävällisin kaupunki vuoden 2014 globaalin vihreän talouden mukaan) Indeksi). Lisäksi on suunniteltu biokaasulaitos jätteen muuntamiseksi vedeksi ja energiaksi sekä uusia aloitteita kierrätyksen ja vastuullisen kulutuksen edistämiseksi tuotteiden uudelleenkäytön edistämiseksi ja yhteisössä syntyvän jätteen vähentämiseksi.
Ei ole epäilystäkään siitä, että ReGenin biennaalissa esittämä projekti voisi miettiä tapaa, jolla ymmärrämme nykyisen elämäntavan. Ajatus omavaraisten yhteisöjen luomisesta ei kuitenkaan ole uusi ajatus taloudellisen ajattelun historiassa: paikallisista toimeentulotalouksista keskiajalla Charles Fourierin 19. vuosisadalla unelmoimiin "falansterioihin" (omavarainen maatalousyhteisö). vuosisadalla yhteisöjen kautta amish Yhdysvalloissa on aina ollut puolustajia talouden sumuttamisesta itsehallinnoiksi yksiköiksi ulkoisesta tilanteesta riippumatta. Kuitenkin, Tähän mennessä tällaisten aloitteiden toteuttaminen on ollut melko vähäistä, ja vallitsee yleinen yksimielisyys siitä, että kansallisten markkinoiden asteittainen muodostuminen paikallisten toimeentulotalouden vahingoksi johti pitkällä aikavälillä väestön elinolojen parantumiseen koko 1800-luvulla. 1900- ja 2100-luvuilla kaupunkien kasvu on kuitenkin ollut liiallista, mikä on seurannut yhä globalisoituvan teollisuuden laajenemista (kun pilaantuminen lisääntyy ja luonnonvarat ovat ehtyneet) ja herättänyt siten enemmän huolta tarpeesta luoda pitkäaikaisia kestäviä talouksia.
Kuten olemme jo maininneet, suurin osa yrityksistä luoda omavaraisia yhteisöjä on toistaiseksi epäonnistunut. Aikaisemmin kuljetusvaikeudet ja riippuvuus säästä hyvien satojen vuoksi sekä tarve viljellä suuria maa-alueita väestön ruokkimiseksi vaikeuttivat itsehallinnon unelmien toteutumista. Toisaalta teollisuustuotteiden tuotanto suurissa tehtaissa johti väistämättä suurten kaupunkiryhmittymien perustamiseen, joista maatalousyhteisöt vuorostaan riippuivat. Tämä sai maaseudun ytimet näkemään itsensä pysyvässä epäedullisessa asemassa kaupunkeihin verrattuna, koska ne vienyt matalan lisäarvon tuotteita ja raaka-aineita ja vaihtoivat vastineeksi teollisuustuotteita.
Viime vuosien talouden kehitys on kuitenkin vähentänyt näitä vaikeuksia: nykyään primäärisektoriin liittyvä korkea arvonlisäarvoinen toiminta kasvaa (ja Alankomaat on yksi parhaista esimerkkeistä tästä), kun taas robotisointi on johtanut vähentämiseen työvoima, joka ei enää vaadi suuria tehtaita teolliseen tuotantoon. Siten sopivalla tekniikalla pieni viljelijäyhteisö voi nykyään viedä monenlaisia jalostettuja tuotteita, tehokkaampaa hajauttamista suosivan viestintätekniikan ennennäkemättömän kehityksen yhteydessä. Tässä mielessä ReGen Villagesin sitoutuminen ei tapahdu markkinoista luopumisen, vaan tuotannon sumuttamisen kautta, ei täydellisen omavaraisuuden, vaan pienten mittakaavaetujen luomisen kautta, jotka lisäävät koko talouden tuottavuutta. Siinä on kyse, toisin sanoen, yhdistää tehokkaampi hajautettu hallinto globalisoituneen talouden etenemiseensamalla kun pyritään järjestelmän kestävyyteen.
Joka tapauksessa on selvää, että Almeren projekti pyrkii herättämään vanhan idean nykyaikaisissa taloudellisissa olosuhteissa. Ottaen huomioon näiden aloitteiden epäedulliset ennakkotapaukset on loogista ymmärtää, että ajatuksena on luottaa viimeisimpään tekniseen kehitykseen, jotta aikaisempia virheitä ei toistuisi. Riittääkö? Voisiko osoittaa, että on mahdollista elää jälleen omavaraisissa yhteisöissä ja samalla parantaa elämänlaatua? Se ei näytä helpolta, mutta Almeressa he ovat valmiita kokeilemaan.
