Yhtenäinen kriisinratkaisumekanismi on pankkiunionin eurooppalainen elin, joka vastaa pankkiongelmien korjaamisesta ja ratkaisemisesta Euroopan tai kansallisella tasolla. Niin kauan kuin se johtuu laitosten elinkelpoisuudesta.
Tämä elin riippuu Euroopan komissiosta, ja sen ovat hyväksyneet Euroopan keskuspankki ja muut ylikansalliset elimet. MUR syntyi kesällä 2014 Euroopan pankkijärjestelmään liittyvien epäilyjen kuumuudessa.
Siinä määritetään kriteerit, järjestelmät ja toimet, jotka on toteutettava sellaisten ohjelmien elvyttämiseksi, pelastamiseksi ja toteuttamiseksi, jotka tarjoavat elinkelpoisuutta eurooppalaisille pankeille. Toisin kuin eurooppalainen valvontamekanismi, jolla varmistetaan pankkien hyvä toiminta ja tilanne, SRM pyrkii olemaan asianmukaisten toimenpiteiden toimeenpanija, kun pankeilla on ongelmia.
SRM: n kokoonpano ja toiminta
Yhtenäinen ratkaisumekanismi on jaettu kahteen osaan:
- Yhtenäinen kriisinratkaisuneuvosto: Koostuu Euroopan rahaliiton jäsenmaista painonsa mukaan ja sen tarkoituksena on säilyttää pankkilaitosten vakaus ja pankkipalvelujen jatkuvuus kriisitilanteissa. Sen lisäksi, että määritetään pankkien selvitystilan muoto ongelmatilanteissa. Niin kauan kuin siitä ei aiheudu kustannuksia veronmaksajille. Vältä myös, että se vaikuttaa maiden talouteen ja rahoitusrakenteeseen.
- Yhtenäinen kriisinratkaisurahasto: Ne ovat osallistuvien valtioiden integroimat taloudelliset resurssit. Varat, joita voidaan käyttää kriisinratkaisussa ja jotka auttavat vaikeuksissa olevia yhteisöjä.
Yhteisen kriisinratkaisumekanismin tavoitteet
MUR luotiin ajatuksella helpottaa valtioiden julkista tiliä korjaamalla niiden pankkijärjestelmien ongelmat. Tällä tavoin kohdentamalla kaikkien valtioiden kesken solidaarisuusrahastoon 1% eurooppalaisten pankkien talletuksista.
Tällä tavoin koko Euroopassa luotiin myös yhteinen strategia siitä, miten toimia pankkien pelastamisen ja selvitystilan sattuessa. Näin estetään dominoefekti euroalueen pankkien välillä.