Yhteenliittämismaksut ovat maksuja, jotka yritys maksaa toiselle, kun yritys haluaa käyttää laitteitaan, verkkojaan tai palveluitaan.
Yhteenliittämismaksuja sovelletaan yleensä teleteollisuudessa, jossa palveluntarjoaja myöntää pääsyn verkkoonsa toiselle palveluntarjoajalle (joka on kilpailija), jotta jälkimmäisen käyttäjät voivat kommunikoida ensimmäisen käyttäjän kanssa.
Esimerkiksi kun henkilö, jolla on puhelin yritykseltä A, haluaa soittaa toiselle henkilölle, jonka puhelin kuuluu yritykselle B, yritys A aloittaa puhelun omassa verkossaan, mutta hänen on muodostettava yhteys B: n verkkoon puhelun lopettamiseksi. että vastaanottaja vastaanottaa sen.
Suurimmassa osassa maita yhteenliittämismaksut vahvistaa sääntelyviranomainen, joka voi vahvistaa kiinteän hinnan tai vaihteluvälin minimien ja maksimien kanssa.
Yhteenliittämismaksujen sääntelyn perustelut
Yhteenliittämismaksuja säännellään pääasiassa kahdesta syystä:
- Kilpailun edistäminen markkinoilla: Joillakin markkinoilla, kuten televiestinnässä, kuluttajat haluavat sopia yhden yrityksen palveluista kilpailijoiden lukumäärästä riippumatta.
Tällä tavoin kullakin palveluntarjoajalla on monopoli asiakkaidensa pääsyyn. Tämä tilanne voi johtaa markkinavoiman väärinkäyttöön, koska tarjoaja voi perusteettomasti nostaa asiakkaidensa käyttöoikeuksia tai heikentää yhteenliittämispalvelujen laatua kilpailun vähentämiseksi.
Esimerkiksi useimmissa tapauksissa ihmiset tekevät matkapuhelinpalvelunsa yhden yrityksen kanssa. He voivat kuitenkin joutua kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa, jotka ovat tilanneet toisen palveluntarjoajan. Jos sääntelyä ei ole, kukin palveluntarjoaja voi hyödyntää verkonsa monopoliasemaa perimään korkeita käyttömaksuja ja vähentää siten kilpailua ja viestintämahdollisuuksia eri kuluttajien välillä.
- Hyödynnä verkon ulkoisvaikutuksia: Kun palveluntarjoajat sulkevat pääsyn verkkoihinsa, kuluttajat kärsivät negatiivisesta ulkoisuudesta, koska he eivät voi muodostaa yhteyttä muiden verkkojen käyttäjiin. Erityisesti eniten kuluttajia ovat ne, jotka tilaavat pienimmät operaattorit.
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi sääntelyviranomaiset asettavat usein käyttöoikeuksia ja yhteenliittämismaksujen enimmäismääriä.
Yhteenliittämismaksujen sääntelyperiaatteet
Yhteenliittämismaksujen sääntelyä ohjaavat useat perusperiaatteet. Seuraavaksi selitämme tärkeimmät:
- Määritä kustannussuuntautuneet yhteenliittämismaksut.
- Vältä työn syrjintää.
- Vältä ristikkäistukien olemassaoloa.
- Edistetään avoimuutta ja tiedon saatavuutta määritettäessä maksuja.
Yhteenliittämismaksujen sääntelymenettely
Yleensä sääntelyviranomainen määrittelee ja julkaisee menetelmän yhteenliittämismaksujen määrittämiseksi, jossa käytettävät laskelmat ja oletukset selitetään. Siinä täsmennetään myös, mihin palveluntarjoajiin olisi sovellettava maksusääntöä ja sovelletaanko kullekin palveluntarjoajalle yhtä vai eri maksua.
Maksut asetetaan yleensä 4–5 vuodeksi, mutta ne ovat tarkistettavissa, jos havaitaan, että asiaankuuluvassa rakenteellisessa muutoksessa tapahtuu asiaankuuluva muutos, kuten merkittävä muutos tekniikassa, panoksissa, käyttötavoissa jne.
