Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on joukko politiikkoja ja toimia, joita Euroopan unionin jäsenmailla on maatalouden ja karjankasvatuksen alalla.
YMP: n muodostavien toimenpiteiden avulla perustetaan maanosan maaseutualalle tukijärjestelmä sen hyödyntämisen parantamiseksi.
Ajatus näiden politiikkojen luomisesta syntyy tarpeesta kohdata alan erilaisia ongelmia. Unioni vastaa kunkin jäsenvaltion yhteisen maatalouspolitiikan hallinnosta.
Euroopassa maatalousalalla on huomattava merkitys koko tuotannossaan, joten se liittyy suoraan sen asukkaiden hyvinvointiin. Siksi julkisten laitosten on huolehdittava tästä tuottavasta rakenteesta sääntelyn ja tuen avulla, erityisesti nykyisessä taloudellisessa kehyksessä.
YMP-varoja käytetään satunnaisesti myös sellaisten odottamattomien vaikutusten lievittämiseen, joita voi esiintyä luonnonkatastrofien tai sellaisten tautien ilmaantumisen jälkeen, joiden painopiste on ruoka. Siksi ne syntyvät kahdesta EU: sta riippuvaisesta laitoksesta: Euroopan maatalouden takuurahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto). Näiden kahden rahaston välillä ne antavat merkittävää taloudellista tukea maatalousalalle.
Tästä syystä, ottaen huomioon sen keskeisen roolin maatalouden ja maaseudun väestön suojelussa Euroopassa, tätä yhteistä politiikkaa pidetään unionin työn peruspilarina. Tämän maatalouden alan yhteisen hankkeen alku tapahtui vuonna 1962, ja tavoitteet asetettiin jo EU: n muodostamisessa Rooman sopimuksen nojalla.
YMP: n päätavoitteet
Nämä ovat YMP: n päätavoitteet:
- Suorita maatalouden tuottavuuden parantamisprosessi, joka helpottaa sellaisten elintarvikkeiden saatavuutta, joiden hinnat ovat väestölle edullisia.
- On taattava alan tekninen kehitys ja edistyminen korkeamman tuottavuuden saavuttamiseksi. Samalla taataan eurooppalaisten tuottajien kilpailukyvyn puolustaminen maailmankaupan puitteissa.
- Puolusta maanviljelijöiden etuja EU: n joka kolkassa ja seuraa tiiviisti maaseudun teiden valvontaa ja suojelua mantereella, mikä antaa heidän markkinoilleen vakauden.
- Elintarviketurva, elintarviketuotannon tason ja riittävän tarjonnan varmistaminen vastauksena yhteiskunnan ja asukasmäärän muutoksiin.
- Huomiota ilmaston lämpenemisen yksityiskohtiin ja luonnonvarojen käyttöön.
Tapa, jolla YMP noudattaa tätä pistesarjaa, käy läpi toimenpiteitä, kuten korkeimpien tai vähimmäishintojen tai kulutukseen käytettävissä olevien määrien rajoitusten asettaminen. Toinen on ylijäämien vähentäminen kesanno- tai enimmäistuotantokiintiöiden käytön ansiosta tietyinä ajanjaksoina.