Toisen tason pankki on pankki, joka ei ole tekemisissä suoraan asiakkaan kanssa. Sen sijaan se sijoittuu välittäjien, kuten liikepankkien, välityksellä.
Toisin sanoen toisen tason pankki ei palvele suurta yleisöä, vaan sen toiminta keskittyy varojen ohjaamiseen kuluttajille muiden luottolaitosten kautta.
Kuvitellaksemme paremmin, mitä on selitetty, yrittäjä pyytää pankilta käyttöpääoman rahoittamista. Tämä puolestaan turvautuu toisen tason pankkiin pyytämään varoja, jotka se sitten lainaa hakijalle.
Toisen tason pankkitoiminnot
Toisen kerroksen penkkien ominaisuuksista erottuvat seuraavat:
- Ne tarjoavat resursseja tiettyihin tarkoituksiin, esimerkiksi infrastruktuurin kehittämiseen.
- Heidän näkyvin erityispiirteensä on, että heillä ei ole toimistoja suuren yleisön palvelemiseksi.
- He eivät saa talletuksia säästäjiltä.
- Ne tunnetaan myös nimellä kehityspankki tai kehityspankki.
- Ne pyrkivät ratkaisemaan rahoitusongelmat esimerkiksi maataloudessa, jossa liikepankit luokittelevat luottoluokitukset yleensä suuririskisiksi.
- Hallitukset voivat käyttää näitä pankkeja edistämään tiettyä taloudellista toimintaa, kuten esimerkiksi innovatiivisia yrityksiä.
- He käyttävät muita yhteisöjä rahoituksen välittäjinä.
- He voivat sijoittaa lyhyitä, keskipitkän tai pitkän aikavälin luottoja.
- Ne tarjoavat luoton ehtoja (ehdot, korot ja muut) saataville velallisille. Tämä verrattuna liikepankkitoimintaan.
- On huomattava, että vaikka laina myönnetään toisen tason pankin resursseilla, rahoituksen hyväksyminen riippuu ensimmäisen tason pankista. Jos suodattimia ei hyväksytä, kohde ei pääse hyvitykseen.
Esimerkki toisen kerroksen penkistä
Esimerkki toisen tason pankista on Development Finance Corporation (Cofide) Perussa. Yrityksen mukaan sen tehtävänä on olla kestävän ja osallistavan kehityksen moottori maassa, lisätä sen tuottavuutta ja kilpailukykyä, tarjota rahoitusta ja muita rahoituspalveluja.
Cofiden myöntämät hyvitykset kohdistuvat muun muassa infrastruktuuriin, ympäristöön, mikrorahoitukseen. Se puolestaan houkuttelee resursseja valtion virastoilta, liikepankeilta ja pääomamarkkinoilta, joilla se on äskettäin laskenut liikkeeseen joukkolainoja.
