Työvoima on sekä fyysinen että henkinen kyky kehittää tuottavaa toimintaa. Se oli käsite, jonka loi Karl Marx (viittaamme tämän ajattelijan ideoihin koko artikkelissa).
Toisin sanoen työvoima on henkilön henkinen ja motorinen kyky suorittaa ammattia.
On huomattava, että työvoima yhdessä tuotantovälineiden (tuotantoon tarvittavien materiaalien sekä mekaanisten ja teknologisten välineiden) kanssa on osa tuotantoprosesseja, joilla kehitetään yhteiskunnan vaatimia tavaroita ja palveluja.
On myös syytä mainita, että työvoiman palkka on palkkaa (syvennämme asiaa myöhemmin).
Työvoiman ja työvoiman ero
Karl Marx erottaa työn ja työvoiman. Ensimmäinen on toisen tulos tai toteutus. Toisin sanoen työ on ihmisen työn tulos, hyödykkeen hankkiminen. Sen sijaan työvoima on tehtävään kohdistuva ponnistus.
Voimme ymmärtää sen paremmin esimerkillä. Jalkineiden valmistukseen omistautunut henkilö. Työvoima on taitoja ja tietoja, jotka olet omistanut työhösi tietyssä ajassa. Sen sijaan työ on kenkäpari, joka tulee markkinoille.
Työvoima hyödykkeenä
Kun otetaan huomioon edellä selitetty, Marxin mukaan työntekijä myy työvoimansa hyödykkeenä toimivalle kapitalistille, ei työlleen. Vastineeksi työntekijä saa palkan.
Tällä on tärkeä merkitys, koska marxilaisuuden näkökulmasta työntekijä myy ponnistelujaan. Tämän arvo on kuitenkin pienempi kuin sen tuottaman arvon (tavara). Marx ja Engels kutsuvat siis työvoiman arvon ja työntekijän luoman arvon välistä eroa yliarvoksi.
Marxille työntekijä on lisäksi jollain tavalla velvollinen myymään työvoimansa kapitalistille, koska hänellä on tuotantovälineet. Tästä syystä tämän teorian mukaan tuotantovälineet eivät voi olla vähemmän yksityisiä, vaan niiden on oltava kollektiivisia.
Toinen tärkeä huomioitava asia on, että Marxin mukaan työntekijät alkoivat myydä työvoimaansa hyödykkeenä kapitalismista. Aikaisemmin, kun talousjärjestelmä perustui esimerkiksi orjuuteen, orjat eivät voineet tarjota työvoimaansa maksua vastaan.
Lisäksi feodaalina feodaalin ja hänen orjuuksiensa suhde oli vähemmän epätasainen kuin orjien kanssa. Maaorja oli kuitenkin melko rajallinen eikä voinut päättää vapaasti esimerkiksi jättää miehittämänsä maat neuvottelematta ensin herransa kanssa.
