Sosiaalinen globalisaatio on prosessi, jossa kaikki maailman ihmiset pyrkivät saamaan samanlaisen tunnustuksen oikeuksistaan. Tämä riippumatta heidän alkuperästä, taloudellisesta kerroksesta tai muusta ominaisuudesta.
Toisin sanoen sosiaalinen globalisaatio viittaa yleistymiseen tapaan, jolla erityisesti heidän hallitukset kohtelevat ihmisiä.
Tämä on eräänlainen globalisaatio, joka on seurausta lisääntyneestä tiedonkulusta maailmassa. Yksilöt eivät siis pysy erillään maissansa, mutta ovat tietoisia erilaisista todellisuuksista ja siitä, miten esimerkiksi muissa maissa on suurempi sananvapaus. Joten he väittävät tämän oikeuden myös itselleen.
Toinen näkökohta, johon sosiaalinen globalisaatio vaikuttaa, on myös erilaiset työntekijöiden oikeudet. Esimerkiksi kahdeksan tunnin työpäivän osalta vähimmäispalkka, muun muassa korvaus irtisanomisen yhteydessä.
Sosiaalisen globalisaation edut ja haitat
Sosiaalisen globalisaation tärkein etu on, että se sallii ihmisoikeuksien laajimman soveltamisalan. Tämä tapahtuu sen pääedustajan kautta, joka on Yhdistyneet Kansakunnat (YK) tai muu ylikansallinen yksikkö.
Tällä on kuitenkin vastine, koska allekirjoittaessaan kansainvälisiä sopimuksia kansakunnat luopuvat vapaaehtoisesti osasta itsemääräämisoikeuttaan. Toisin sanoen he alistuvat kansainvälisten viranomaisten sanelemille väestön mielipiteistä riippumatta.
Kuvittele esimerkiksi, että osa maan A kansalaisista katsoo, että kuolemanrangaistus olisi sallittava tietyissä vakavissa rikoksissa. Tämän maan hallitus on kuitenkin allekirjoittanut kansainvälisen sopimuksen estämättä soveltamasta tätä toimenpidettä.
Tämän seurauksena maan A viranomaiset joutuvat vakuuttamaan väestön kuolemanrangaistuksen haitoista. Muussa tapauksessa heidän täytyisi rikkoa allekirjoitettu sopimus aiheuttaen kansainvälistä kiistaa.
Globalisaation edut ja haitatSosiaalinen globalisaatio ja kansainvälinen paine
Sosiaalisen globalisaation ansiosta maailma (tai suuri osa siitä) voi kokoontua protestoidakseen esimerkiksi demokraattisten vapauksien loukkaamista vastaan maassa B. Näin ollen kansainvälistä painostusta voidaan käyttää taloudellisilla ja / tai muilla pakotteilla.
Taloudelliset pakotteet viittaavat siihen, että maa B ei pysty käymään kauppaa muiden maiden kanssa, mikä vaikuttaa maan kaupalliseen toimintaan.
Tämän rangaistuksen tavoitteena on saada aikaan eristys, joka pakottaa maan B harkitsemaan politiikkaansa uudelleen. Jotkut asiantuntijat huomauttavat kuitenkin, että näiden toimenpiteiden tehokkuutta ei saavuteta erilaisista olosuhteista johtuen, koska on maita, jotka ovat esimerkiksi kansainvälisestä kaupasta riippuvaisempia.
Lisäksi on pidettävä mielessä, että jotkut analyytikot pyrkivät varoittamaan, että geopoliittisten kysymysten takia ihmisoikeusloukkaukset eivät joissakin tapauksissa saa rangaistusta kansainväliseltä yhteisöltä (ainakaan massiivisella tavalla). Näin on, jos mainitut rikkomukset ovat tapahtuneet maassa, joka on solminut esimerkiksi vahvat liittoutumat ylikansallisten järjestöjen vaikutusvaltaisimpien maiden kanssa.
Kulttuurinen globalisaatio