Yrittäjyys - mikä se on, määritelmä ja käsite

Sisällysluettelo:

Yrittäjyys - mikä se on, määritelmä ja käsite
Yrittäjyys - mikä se on, määritelmä ja käsite
Anonim

Yrittäjyys on yksi tuotannontekijöistä, mikä lisää kolmea jo tunnettua. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) mukaan se viittaa taitoihin ja tietoihin, joita työnantajat tarvitsevat, samoin kuin kenelle tahansa yrityksen perustajalle tai omistajalle.

Yrittäjyys on siis sisällytetty tunnettuihin tuotantotekijöihin maan, työvoiman ja pääoman ohella. Tämä kyky voidaan määritellä kaikeksi tiedoksi ja työkaluiksi, jotka yrittäjällä on hallita ja tuottaa vaurautta harjoittamallaan toiminnalla. Tällä tavoin yrittäjillä on ideoita, ne toteutetaan ja otetaan riskit, joita näihin lähestymistapoihin liittyy.

Vaikka yrittäjyyttä esiintyy tekijästä riippuen, sitä pidetään yhtenä neljästä olemassa olevasta tuotantotekijästä.

Tuotantokapasiteetti

Yrittäjyyden elementit

Yrittäjyyttä määrittelevistä tekijöistä on syytä korostaa seuraavaa:

  • Ympäristön tai ympäristön tarkkailu.
  • Tietyn toiminnan suorittamiseen tarvittavien fyysisten ja psykologisten välineiden tapaaminen.
  • Mahdollisuuden tunnistaminen sekä mahdolliset hyödyt.
  • Määritetyn taloudellisen toiminnan toteuttaminen ja käynnistäminen.
  • Sekä omien että kollektiivisten etujen ja voittojen saaminen.

Lopuksi voisimme lisätä akateemisen koulutuksen ja kokemuksen elementteinä, jotka sisältävät yrittäjyyden.

Yrittäjyys tuotantotekijänä

Monet ekonomistit ovat pitäneet yrittäjyyttä toisena tuotantotekijänä. Maan, pääoman ja työvoiman ohella tämä kapasiteetti on ilmoitettu keskeisenä muuttujana edellä mainittujen kolmen tekijän yhteydelle.

Tällä tavoin tämä tekijä ymmärretään tuotannon järjestävän yrittäjän panoksena siten, että saadaan korkeampi tuotto.

Vaikka yrittäjyyskapasiteetti on ollut eräiden taloustieteilijöiden kyseenalaistama tekijä, etenkin marxilaisen virtauksen suhteen, taloushistoriaa ja taloutta käsittelevissä kirjoissa se sisällytetään yhtenä tuotannontekijänä. Jopa monet tutkijat määrittelevät sen tuotantotekijäksi, jota ilman osaa tehtävistä, joissa kolme muuta päätuotantotekijää esiintyvät, ei voida koordinoida tai suorittaa.